Share on FacebookTweet about this on Twitter

Olen 71- vuotias perusterve nainen. Sain tällaisen diagnoosin keuhkokuvauksesta : oikean keuhkon apikaalialueella on vähäisiä, hentoja todennäköisesti sairastetun tuberkuloosin jälkeisiä muutoksia. En ole koskaan elämäni aikana tiennyt, että olisin sairastanut tuberkuloosia eikä tietääkseni lähipiirissäni ole sairastettu. Lapsena olen saanut calmet-rokotuksen. Miten tällaiseen tietoon tulisi suhtautua läheisten kannalta ja oman tulevaisuuden?

Tuberkuloosi oli yleinen kansantauti ollessanne lapsi ja nuori. Tartunnan mahdollisuus oli tuolloin huomattavasti suurempi kuin nykyään, vaikka tavallisinta silloinkin oli tartunta lähipiiristä. Keuhkokuvalöydös sopii tuberkuloosin jättämiksi arviksi, ja se on tullut ikänne vuoksi ensisijaisesti röntgenlääkärille mieleen. On mahdollista, että olette sairastanut keuhkotuberkuloosin varsin vähäoireisena infektiona ja elimistönne on pystynyt nujertamaan taudin omin voimin. Taudinkuvan kehittymiseen vaikuttaa monet tekijät, kuten perintötekijät, puolustusjärjestelmän vahvuus ja sairastumisen aikainen ravitsemustila. On myös mahdollista, että jokin muu tekijä on jättänyt kyseiset muutokset keuhkoihinne.

BCG-rokotus ei estä keuhkotuberkuloosiin sairastumista, se suojaa pieniä lapsia vakavilta tuberkuloosin tautimuodoilta.

Kysytte miten tietoon tulisi suhtautua. Ilmeisesti olette tällä hetkellä täysin terve. Jos aamuisin on vähänkään limaisuutta ja yskää, voisitte pyytää terveyskeskuksesta lähetteen tuberkuloosiyskösnäytteisiin. Ne otetaan kolmena perättäisenä aamuna. Jos yskösnäytteitä on mahdoton saada tuotettua (sylkeä ei kannata tutkia), seuratkaa omaa terveydentilaanne ja hakeutukaa viivyttelemättä tutkimuksiin, jos teille ilmaantuu pitkittynyttä yskää, ysköksiä, voimakasta väsymystä, voimakasta yöhikoilua, ruokahaluttomuutta ja tahatonta laihtumista tai epäselvää lämpöilyä. Silloin otetaan uusi keuhkokuva, kerätään yskösnäytteet ja tehdään tarvittaessa muita tarvittavia tutkimuksia.

Ette ole tartuntavaara kenellekään ja voitte jatkaa normaalia elämää. Asian tiedostaminen, omasta terveydestä huolehtiminen (hyvä ravitsemus, riittävä uni ja liikunta, D-vitamiinilisä) ja hoitoon hakeutuminen, mikäli oireita ilmaantuisi, on tärkeintä.

Asiantuntijan vastauksia