FAQ Category: Asiantuntijan vastauksia

Näkyykö latentti tuberkuloosi-infektio keuhkokuvissa?

Pääsääntöisesti tuberkuloositartunta tai piilevä / latentti tuberkuloosi-infektio ei näy keuhkojen röntgenkuvassa. Keuhkokuvassa saatetaan harvoin nähdä pieni kalkkeuma tai arpimuodostuma, jotka voivat viitata siihen.

Latenttia tuberkuloosi-infektiota selvitettäessä otetaan veritesti (IGRA-testi), pienillä lapsilla voidaan käyttää myös Mantoux-testiä. Voit lukea lisää tästä.

Selvitysten yhteydessä otetulla keuhkokuvalla poissuljetaan aktiivinen keuhkotuberkuloosi. Joskus aktiivinen tuberkuloosi voi olla vähäoireinen tai oireeton, mutta se voi silti näkyä keuhkojen röntgenkuvassa. On tärkeää, että aktiivista keuhkotuberkuloosia ei erehdytä hoitamaan latenttina tuberkuloosi-infektiona. Siksi keuhkokuvaus kuuluu tutkia ennen mahdollista latentin tuberkuloosi-infektion hoitoa.

Olen altistunut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tuberkuloosille. Asuin lähes 3 viikkoa samassa asunnossa henkilön kanssa, jolla on nyt diagnosoitu tuberkuloosi. Hän oli ollut sairaana jo pitkään (useita kuukausia) ja oireet olivat voimakkaat, hän yski paljon sekä oksensi. Asunnossa oli huono ilmanvaihto . Nyt Suomeen palattuani ja noin 27 päivän jälkeen viimeisestä altistumisesta minulla on alkanut yskä ja myös limaisia ysköksiä on tullut. Muita oireita ei ole. Onko röntgenkuvaa turha ottaa näin aikaisessa vaiheessa? Kuinka kauan yskän tulisi jatkua, että röntgenkuvasta voisi näkyä onko tämä tuberkuloosia? Onko hyvin epätodennäköistä, että oireet olisivat tulleet näin pian tartunnan jälkeen? Olen yli 40-vuotias, eikä minulla ole pitkäaikaissairauksia tai puolustuskykyä heikentäviä lääkityksiä.

Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa  asuvan henkilön  taudinkuvasta päättelen, että hänellä on suuren tartuntariskin keuhkotuberkuloosi. Koska olet asunut lähes kolme viikkoa samassa asunnossa hänen kanssaan, olet altistunut merkittävästi. Oireesi ovat alkaneet varsin nopeasti altistumisen jälkeen, joten on hyvinkin mahdollista, että kysymys on jostain muusta hengitystieinfektiosta. Esimerkiksi korona- ja RSV-infektio aiheuttavat limaista yskää.

Tuberkuloosin oireet ilmaantuvat perusterveellä aikuisella tavallisimmin aikaisintaan 6 kk – 2 vuoden sisällä altistumisesta. Keuhkokuvaan muutokset tulevat näkyviin hyvin vaihtelevasti. Pääsääntöisesti keuhkotuberkuloosiin viittaa yli 3 viikkoa jatkunut / paheneva yskä ja tuolloin otettu keuhkokuva voi tuoda esiin muutokset. Sinun oireesi ovat kestäneet vasta pari päivää.

Joka tapauksessa sinun on syytä ottaa yhteyttä oman asuinpaikkasi terveyskeskukseen ja kertoa voimakkaasta altistumisestasi tuberkuloosille ja nykyisistä oireistasi. Vaikka nykyiset oireesi eivät johtuisi tuberkuloosista, sinulle tulee järjestää tartunnanjäljitystutkimukset. Ne ovat sinulle tartuntatautilain perusteella maksuttomat. Voit lukea lisää tästä linkistä. Koska altistuminen on tapahtunut ulkomailla, on sinua tutkivan th-ammattilaisen ilmoitettava altistumisesi hyvinvointialueesi tartuntatautiviranomaisille. Olisi hyvä, jos saisit tietoosi tuberkuloosiin sairastuneelta henkilöltä hänen tuberkuloosikantansa laatu (onko lääkeherkkä tuberkuloosi vai onko lääkeresistenssiä). Jos hänen sairaudessaan on kyse lääkkeille vastustuskykyisestä tuberkuloosista, on sinulle järjestettävä seurantakeuhkokuvaukset kahden vuoden ajan.

Suosittelen noudattamaan hyvää yskimishygieniaa ja käyttämään tavallista suu-nenäsuojainta kodin ulkopuolella lähikontakteissa nykyisten oireiden vuoksi. Sairasloman tarpeesta suosittelen neuvottelemaan sinua hoitavan lääkärin kanssa.

Olen tekemässä oman sukuni historiikkia jo 1800-luvulta alkaen. Suvustani on kuollut paljon ihmisiä tubiin 1800-luvulla ja myöhemminkin. Onko tuolloin noin vuonna 1850 tiedetty, että tauti leviää pisaratartuntana? Onko jo silloin puhuttu basilleista vai mikä sana sen on korvannut, kun on varoitettu, että tauti voi tarttua ihmisestä toiseen? Vai ymmärrettiinkö tuolloin, että tauti tarttuu ihmisestä toiseen? Mitä hoitokeinoja tautiin käytettiin?

Tuberkuloosi tautina tunnettiin jo antiikin Kreikassa, jossa sille annettiin nimitys phthisis (näivetystä kuvaava sana). Länsimaisen lääketieteen isä, lääkäri Hippokrates (noin 460-377 eKr.) kirjoitti phtisikseen sairastuttavan tavallisimmin 18-35 vuoden ikäisinä. Galenos (129-216 jKr.) suositti tautiin parannuskeinoina raitista ilmaa, maitoa ja merimatkoja.

Tartuntatapaa ei tunnettu, mutta tartuntoja ihmisten välillä epäiltiin. Italialainen lääkäri Girolamo (Hieronymos) Fracastoro (1468-1553) päätteli 1500-luvulla, että keuhkotuberkuloosi oli tarttuva sairaus. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa tautiin kuolleet piti ilmoittaa viranomaisille ja heidän henkilökohtaiset tavaransa poltettiin, koska ajateltiin taudin tarttuvan esineiden välityksellä. 1700-luvulla taas alettiin epäillä taudin olevan perinnöllisen, koska kokonaiset isot perheet sairastuivat, mutta sairastuneita hoitavat saattoivat säästyä taudilta. Suomessakin tuberkuloosin esiintymisen tietyissä taloissa ja perhekunnissa katsottiin olevan todistuksena sairauden perinnöllisyydestä tai asuinpaikan epäterveellisyydestä.

1800-luvulla tautia alettiin kutsua tuberkuloosiksi. Vuonna 1882 saksalainen lääkäri, Robert Koch, löysi tuberkuloosia aiheuttavan Mycobacterium tuberculosis-bakteerin. Georg Cornet esitti vuonna 1888, että tuberkuloosi leviää ennen kaikkea potilaan kuivuneista ysköksistä syntyneen pölyn välityksellä. Sen seurauksena annettiin yksityiskohtaisia ohjeita mm. käyttäytymisestä sisätiloissa (”älä sylje lattialle”), kirjojen säilyttämisestä lasikaapeissa ja jopa naisten hameiden pituudesta. Hameen helman tuli olla 10 cm lattian pinnan yläpuolella, jotta se ei keräisi pölyä luudan tapaan.

Vuonna 1934 amerikkalainen tiedemies, William F. Wells julkaisi teoriansa ilman välityksellä tarttuvista taudeista ja piti mahdollisena, että sekä tuberkuloosi että tuhkarokko leviävät ihmisestä toiseen pienpisaroissa. Vasta vuonna 1955 tutkija Richard Riley yhdessä mentorinsa Wellsin kanssa osoitti tuberkuloosin ilmavälitteisen tartunnan todeksi marsuilla tehdyissä eläinkokeissa.

Tuberkuloosin hoito perustui pitkään yleiskunnon kohottamiseen joko kotioloissa tai entistä useammin korkeassa ilmanalassa sijaitsevissa parantoloissa. Parantolahoito käynnistyi Keski-Euroopassa 1850-luvulla ja levisi tuberkuloosiin sairastuneiden hoitomalliksi myös Suomeen.  Tuberkuloosiparantoloissa hoidon keskeiset elementit olivat lepo, auringonvalo, raitis ulkoilma, hyvä ravitsemus ja elämänrytmin säännöllisyys. 1920-luvulta alkaen Suomen parantoloissa alettiin harjoittaa vähitellen myös kirurgisia hoitomuotoja: tehtiin ilmarinta, öljyrinta, palleahermon katkaiseminen, rinnanmuovausleikkaus. 1950-luvulla otettiin käyttöön vielä sairastuneen keuhkon osan poistoleikkaukset. Voit lukea lisää parantolahistoriasta tästä.

Tuberkuloosiin tehoavia lääkkeitä saatiin käyttöön vähitellen vasta 1940-luvun lopussa, yksi kerrallaan. 1950-luvulla Suomessa oli käytössä lihakseen pistettävä streptomysiini ja suun kautta annosteltavat para-aminosalisyylihappo (PAS), isoniatsidi ja sykloseriini. 1960-luvun lopussa käyttöön saatiin etambutoli, rifampisiini ja pyratsiiniamidi. Vasta vuonna 1984 löytyi tehokas lääkeyhdistelmä (rifampisiini, isoniatsidi, pyratsiiniamidi ja etambutoli), jota käytetään nykyäänkin lääkeherkän tuberkuloosin hoidossa. Uuden lääkeyhdistelmän myötä hoidon kesto lyhentyi aiemmasta puolestatoista vuodesta puoleen vuoteen. Voit lukea lisää tuberkuloosin lääkehoidosta tästä.

Miten tuberkuloosiepäily tai seuranta mahdollistaa työnteon? Onko jokin työ tai työpaikka/työympäristö, jossa ei ole mahdollista työskennellä, jos työntekijällä henkilöllä on lääkitys tuberkuloosiin? Onko jokin työpaikka, työ tai työympäristö sellainen, että vain terve tai täysin taudista parantunut voi siellä työskennellä ja esimerkiksi tuberkuloosin seuranta (eli ilmeisesti säännöllinen testaus ja lääkitys) rajaisi työskentelymahdollisuutta?

Kysymyksesi on moniosainen, joten vastauksesta tulee myös pidempi.

Jos työntekijällä (oli hän töissä missä tahansa) epäillään aktiivista tuberkuloositautia, tehdään tutkimukset erikoissairaanhoidossa. Tällaisessa tilanteessa tutkittava on sairaslomalla. Tutkimusten yhteydessä arvioidaan sairastuneen tartuttavuus ja se määrittää myös työhön paluuta.

Oireiseen tuberkuloositautiin annettu tuberkuloosin lääkitys ei estä työntekoa missään ammatissa tai työpaikassa, jos hoitava lääkäri on arvioinut, että tartuntariskiä ei (enää) ole ja toipuminen sujuu odotetusti. Tavallinen tuberkuloosin hoitoaika on lääkeherkässä tuberkuloosissa 6 kuukautta, lääkkeille vastustuskykyisessä tautimuodossa pidempi, jopa 2 vuotta. Työhön paluu määräytyy aina sairastuneen tartuntariskin (ei saa olla tartuttava) ja jaksamisen mukaan.

Jos kyse on piilevän tuberkuloosi-infektion vuoksi annettavasta lääkekuurista, ei henkilöä pidätetä hoidon ajaksi töistä, koska henkilö ei ole sairas eikä tilanteeseen liity tartuntavaaraa. Piilevän tuberkuloosi-infektion hoito on aina vapaaehtoista, mutta siihen kannustetaan. Voit lukea lisää piilevästä tuberkuloosi-infektiosta täältä.

Suomessa tartuntatautilaki (1227/2016) 55 § määrää työnantajaa vaatimaan tietyissä tehtävissä toimivalta työntekijältä luotettavaa selvitystä siitä, ettei tämä sairasta hengitysteiden tuberkuloosia. Hengitysteiden tuberkuloosi on tavallisimmin keuhkotuberkuloosi, harvemmin kurkunpään tuberkuloosi. Määräys koskee sosiaali- ja terveysalalle sekä alle kouluikäisten lasten hoitotehtäviin työharjoitteluun tai työhön meneviä henkilöitä. Selvitys tulisi tehdä jo ennen työharjoittelun tai työsuhteen (määräaikainen tai vakituinen) alkamista tällainen selvitys tulisi tehdä.

Tarkastus tehdään myös työ- tai harjoittelusuhteen aikana, jos työntekijälle ilmaantuu tuberkuloosiin viittaavia oireita tai työntekijä on pitkäaikaisesti tai toistuvasti matkustellut tuberkuloosin riskimaissa tai työntekijä on altistunut tuberkuloosille.

Jos edellisestä tarkastuksesta on kulunut yli 2 vuotta ja henkilö aloittaa uuden työtehtävän, on selvitys tehtävä uudelleen.

Selvityksen toteuttaminen on työnantaja vastuulla. Se tehdään yhteistyössä työterveyshuollon, opiskeluterveydenhuollon tai asuinkunnan terveysaseman kanssa. Käytännöt saattavat olla eri puolella Suomea vaihtelevia. Alkuvuodesta 2023 Työterveyslaitos julkaisi päivitetyt ohjeet toimintatavoista (www.ttl.fi/tuberkuloosi). Sen mukaan työnantajan on mahdollista seuloa haastattelulomakkeella tulevista työntekijöistä ja työharjoittelijoista ne henkilöt, jotka ohjataan varsinaiseen terveystarkastukseen. Siinä selvitetään mahdolliset tuberkuloositautiin viittaavat oireet (pitkittynyt yskä, limaiset tai veriset yskökset, tahaton laihtuminen, poikkeava yöhikoilu, selittämätön kuumeilu), aiempi tuberkuloositaudin sairastaminen, tieto tuberkuloosille altistumisesta, syntymämaa (määritetyt riskimaat THL:n listauksen mukaan) tai työskentely terveydenhoitoalalla määritetyissä riskimaissa. Kaikille tutkittaville annetaan tuberkuloositietoa ja arvioidaan keuhkokuvauksen tarve. Jos henkilö on raskaana, röntgenkuvaus tehdään viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Jos henkilö on oireeton ja keuhkojen röntgenkuvaus on tehty kahden vuoden sisällä ja tulkittu normaaliksi, ei kuvausta tarvitse tehdä uudelleen.

 

Voiko tuberkuloosiin sairastua uudelleen, jos on jo sairastunut kerran aikaisemmin tuberkuloosiin?

Kyllä voi. Tuberkuloosi-infektio käynnistää monimutkaisen elimistön puolustusjärjestelmän vasteen, joka tunnetaan vielä vaillinaisesti. Vaikka sairastettu tuberkuloositauti jättää puolustusjärjestelmään muistin kohdatusta tuberkuloosibakteerista, se ei riitä estämään sairastumasta uudelleen. Näin voi käydä erityisesti niissä maissa, joissa tuberkuloositautia on väestössä paljon ja uuden tuberkuloositartunnan mahdollisuus on suuri.

On myös mahdollista, että jo kertaalleen hoidettu tuberkuloositauti uusii. Tällöin elimistöön on jäänyt joitakin jakautumiskykyisiä tuberkuloosibakteereita, jotka alkavat lisääntyä ja käynnistävät uudelleen sairastumisen. Silloin kyse on saman tuberkuloosikannan aiheuttamasta infektiosta. Riski uusiutumiseen on suurin kahden tuberkuloosihoidon jälkeisen vuoden aikana.

Tuoreen väitöstutkimuksen perusteella tiedetään, että Suomen olosuhteissa tuberkuloosiin uudelleen sairastuminen on harvinaista (0.6 % tuberkuloositapauksista). Uudelleen sairastumisen syy oli 80 %:lla taudin uudelleen aktivoituminen.