Jos on itse altistunut tuberkuloosille mutta on oireeton, onko mahdollista levittää tautia muihin? Siis toimia vain taudin kantajana.

Tuberkuloosi ei tartu helposti. Vain kolmasosa altistuneista saa tartunnan. Suurin tartuntavaara on samassa taloudessa asuvilla henkilöillä, koska he viettävät eniten aikaa sairastuneen kanssa sisätiloissa. Tartuntavaarassa ovat myös toistuvasti sairaan kanssa tekemisissä olleet muut henkilöt.

Tartunnan saaneista suurimmalle osalle ei kehity aktiivia tuberkuloositautia. Bakteerit jäävät lepotilaan heidän elimistöönsä (latentti tuberkuloosi-infektio). Lepotilassa olevat bakteerit eivät aiheuta vahinkoa. Tästä syystä nämä henkilöt eivät ole sairaita, heillä ei ole oireita eivätkä he levitä tautia muihin. Tuberkuloositartunnan saanut voi elää normaalia elämää.

Tuberkuloositartunta voidaan todeta veritestillä (IGRA). Suomessa testi tehdään tartunnanjäljityksen yhteydessä sairastuneen lähipiiriin kuuluville alle 35-vuotiaille ja niille merkittävästi altistuneille aikuisille, jolla on sairastumisriskiä lisäävä perussairaus tai lääkitys. Jos tuberkuloositartunta todetaan, voidaan lääkityksellä estää tuberkuloositaudin kehittyminen.
Vain pieni osa tartunnan saaneista sairastuu aktiiviseen tuberkuloositautiin. Sairastumiseen vaikuttavat henkilön elimistön puolustuskyky ja ikä. Alle 5-vuotiaat ja immuunipuutteiset henkilöt sairastuvat herkimmin. On tärkeää, että tuberkuloosille altistunut henkilö seuraa terveydentilaansa ja hakeutuu tutkimuksiin, mikäli missään elämän vaiheessa ilmaantuu tuberkuloosiin viittaavia oireita. Voit lukea lisää tuberkuloosin oireista täältä.

Vain aktiiviseen tuberkuloositautiin sairastunut henkilö voi tartuttaa tuberkuloosia eteenpäin. Tartuttavuus riippuu aktiivisen tuberkuloositaudin laadusta. Hengitysteiden tuberkuloosia (yleisimmin keuhkotuberkuloosia) sairastava tartuttaa helpommin, jos hänen keuhkoihinsa on kehittynyt onteloita tai jos hänen ysköksensä tuberkuloosivärjäyksessä nähdään bakteereita. Näissä tilanteissa sairastuneella on oireita tuberkuloosista.

Olen 7. kuulla raskaana ja minut passitettiin röntgenkuvauksiin. Olen synnyttänyt 2 lasta Suomessa, mutta itse olen syntynyt Virossa. Minulla ei ole yskää, eikä ole koskaan ollutkaan, röntgenkuvissa kävin Virossa säännöllisesti ja täällä viimeksi 1,5 vuotta sitten. En haluasi lähteä röntgeniin raskauden aikana ja kysyisin, että saadaanko verikokeen avulla yhtä luotettava tulos kun kuvauksilla ja hyväksyykö sairaala tuloksen, jos teen testin yksityisellä puolella? Lisäksi kysyisin voisiko minun “mahdollinen” tuberkuloosi aktivoitua raskauden aikana, kun minulla ei ole oireita. Ja jos minulla kerran ei ole oireita, niin voisinko edes mahdollisesti tartuttaa ketään?

Kansalliset ohjeet tuberkuloositarkastuksista muuttuivat hiljattain, viikolla 41, eikä tieto ole vielä ehtinyt tavoittaa äitiysneuvolan työtekijöitä. Terveyden – ja hyvinvoinnin laitoksen päivitetyn ohjeen mukaan Viro ei ole enää mukana maalistassa, jonka mukaan suositetaan vapaaehtoista seulontakeuhkokuvaa ennen synnytystä. Voit siis jättää käymättä keuhkokuvassa, ellei siihen ole ollut muuta syytä kuin syntymämaa- taustasi. (Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miksi keuhkokuvaasi on seurattu Virossa aiemmin säännöllisesti.)

Keuhkokuvauksen säderasitus aiheuttaa usein perusteetonta huolta. Raskauden aikana keuhkokuva otetaan aina sikiö suojaten. Nykyaikaisen, digitaalisen keuhkokuvan (kaksi kuvaa) säderasitus äidille vastaa säteilymäärää, jonka jokainen saa luonnollisesta taustasäteilystä noin viiden vuorokauden kuluessa (0,025 mSv). Sikiön säderasitus on tätäkin huomattavasti pienempi.
Igra-testiä (tarkoittamaasi veritestiä) ei käytetä Suomessa tuberkuloosiseulontaan.

Vastasyntyneelle lapsellesi suositellaan annettavaksi BCG-rokotus, kuten aiemminkin.

Latentti (piilevä) tuberkuloosi-infektio ei aiheuta mitään oireita, eikä henkilö ole tartuttava. Raskauden aikana elimistön puolustusjärjestelmässä tapahtuu muutoksia, jotka voivat herättää uinuvan tuberkuloosi-infektion. Oireet voivat olla vaikeasti tunnistettavissa, koska myös raskauteen liittyy väsymystä, hikoilua ja hengästymistä. Jos uinuva tuberkuloosi-infektio muuttuu oireiseksi tuberkuloosiksi, on myös tartuntavaara olemassa. Varhainen taudin toteaminen ja hoito on tärkeää syntyvän lapsen, äidin ja lähipiirin kannalta.