Valitettavasti tyhjentävää vastausta kysymykseenne ei voi antaa. Tartuntariski riippuu olennaisesti vainajan keuhkotuberkuloosin taudin laadusta ja laajuudesta ja oireiden voimakkuudesta (yskä, yskökset) ja kestosta elinaikana. Lähipiirin tartuntariski on todellinen, jos ruumiinavauksessa todettiin onteloiva keuhkotuberkuloosi tai muutoin keuhkotuberkuloosi oli laajasti keuhkoja vaurioittanut. Tartuttavuuden puolesta puhuu myös se, jos kudosnäytteen erityisvärjäyksessä nähtiin haponkestäviä sauvoja. Silloin tuberkuloosibakteereita on ollut keuhkoissa paljon ja niitä on myös elinaikana vapautunut hengitysilmaan.
Ruumiinavauksessa todettu keuhkotuberkuloosi voi olla myös hyvin pienellä keuhkojen alueella esiintynyt muutos, joka ei ole aiheuttanut tai myötävaikuttanut kuolemaan. Tällöin tartuntariskiä ei juuri ole.
Sairaanhoitopiirin ja kunnan tartuntatautiviranomaisten on vainajan tietojen perusteella arvioitava miehenne mahdollinen tartuttavuus ja tartuttavuusaika. Tämän perusteella tehdään tarvittava tartunnanjäljitys eli kartoitetaan lähialtistuneet ja heidät ohjataan tutkimuksiin. Tartuntariski on suurin samassa taloudessa asuneilla henkilöillä, koska he ovat altistuneet pisimpään ja eniten. Muiden lähikontaktien osalta ratkaisevaa on se, kuinka kauan he ovat olleet tekemisissä sairastuneen kanssa tartuttavuusaikana.
Sairastumisriski taas riippuu lähialtistuneen iästä ja terveydentilasta (puolustusjärjestelmän toiminta). Alle kouluikäisten lasten osalta sairastumisriski on aikuisia suurempi ja heidät ohjataan lastenlääkärin arvioitavaksi. Jos heillä on osoitettavissa tuberkuloositartunta, aloitetaan sairastumista estävä lääkitys.
Tuberkuloosi tarttuu huonosti: vain kolmasosa lähialtistuneista saa tartunnan ja vain yksi kymmenestä tartunnan saaneesta lopulta sairastuu tuberkuloosiin. Sairastumisen riski on suurin kahden ensimmäisen vuoden aikana tartunnasta. Jos miehenne keuhkotuberkuloosi arvioitiin tartuttavaksi, on tärkeää hakeutua tutkimuksiin, mikäli myöhemmin ilmaantuu tuberkuloosiin sopivia oireita.