Tilastotietoa

Etusivu » Medialle » Tilastotietoa

Faktoja tuberkuloosista sanoin, taulukoin ja kuvin (päivitetty 27.3.2023)

Tuberkuloosi on huomattava terveydellinen ongelma maailmalla. Tauti on yleinen erityisesti alhaisen tulotason runsasväkisissä maissa ja niissä maissa, joiden infrastruktuuri on kärsinyt luonnon katastrofien, sotien tai yhteiskuntajärjestelmän murroksen vuoksi. Tiivis asuminen, olot pakolaisleirillä, aliravitsemus, hiv-epidemia ja huono terveydenhuollon taso edistävät tuberkuloosin leviämistä.

Vuonna 2020 käynnistynyt koronapandemia vaikutti voimakkaasti ja epäedullisesti tuberkuloositilanteeseen. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan edistysaskeleet tuberkuloosin toteamisessa, hoidossa ja tartunnan torjunnassa on ainakin väliaikaisesti menetetty. Moni tuberkuloositapaus on jäänyt toteamatta ja hoitamatta. Myös tuberkuloosikuolleisuuden lasku pysähtyi.

Tuberkuloosi on yksi kolmestatoista suurimmasta kuolleisuuden aiheuttajasta maailmassa. Vuonna 2021 tuberkuloosiin kuoli noin 1,6 miljoonaa ihmistä.

Lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi on vakava ja kasvava uhka. Tällaisia kantoja on joka puolella maailmaa, mutta ongelma on erityisen suuri WHO:n Euroopan alueella.

Tuberkuloosi maailmalla

WHO on julkaissut vuodesta 1997 lähtien vuosiraportin maailman tuberkuloositilanteesta. Seuraavat tiedot perustuvat suurelta osin julkaisuun Global tuberculosis report 2022, WHO 2022. Osa maailman tilannetta käsittelevän osion kuvista on peräisin WHO:n vuoden 2021 vuosiraportin täydennysosasta.

Vuonna 2021 tuberkuloosiin sairastui arviolta 10,6 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa asuu Aasian ja Afrikan mantereella. Noin kolmasosa kaikista tuberkuloositapauksista jää vuosittain raportoimatta, suurella todennäköisyydellä myös toteamatta ja hoitamatta. Vuonna 2021 WHO:lle raportoitiin 6,4 miljoonaa tuberkuloositapausta.

Tuberkuloosin yleisyyttä kussakin maassa arvioidaan ilmaantuvuudella, joka lasketaan vuoden aikana todettujen uusien tautitapausten lukumäärästä suhteutettuna 100 000 asukkaaseen (kuva 1).

Tuberkuloosi ilmaantuvuus vuonna 2021
Kuva 1. Tuberkuloosin ilmaantuvuus vuonna 2021

Ilmaantuvuus on matala (alle 10/100 000) korkean elintason maissa, Länsi-Euroopassa, Kanadassa, USA:ssa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Lukemaa 50/100 000 pidetään korkean ja lukemaa 150/100 000 erittäin korkean tuberkuloosi-ilmaantuvuuden rajana.

Tautitaakka on suurin Afrikassa, jossa koko mantereen tuberkuloosi-ilmaantuvuus vuonna 2021 oli 212/100 000, huomattavasti yli koko maailman ilmaantuvuuden keskiarvon 134/100 000.

Vuonna 2021 WHO:lle raportoiduista tuberkuloositapauksista 2/3 todettiin kahdeksassa maassa: Intia (28 %), Indonesia (9.2 %), Kiina (7.4 %), Filippiinit (7 %), Pakistan (5.8 %), Nigeria (4.4 %), Bangladesh (3.6 %), Kongon demokraattinen tasavalta (2.9 %) (kuva 2).

Maat, joissa todettiin vuonna 2021 vähintään 100 000 tuberkuloosi tapausta
Kuva 2. Maat, joissa todettiin vuonna 2021 vähintään 100 000 tuberkuloositapausta

WHO on listannut useita maita erityiseen tarkkailuun kolmessa eri kategoriassa. Näitä ovat yleinen tuberkuloositaakka, TB-hiv-yhteisinfektion ja MDR-tuberkuloosin taakka. Kriteereinä ovat arviot tuberkuloosiin sairastuneiden lukumääristä ja todetut ilmaantuvuudet. 10 maata esiintyy kaikissa kategorioissa (kuva 3).

WHO:n kolme erityisen tarkkailun kategoriaa ja maiden sijoittuminen niihin
Kuva 3. WHO:n kolme erityisen tarkkailun kategoriaa ja maiden sijoittuminen niihin

Keuhkotuberkuloosi on tavallisin tuberkuloosin tautimuoto. Keuhkojen ulkopuolisen tuberkuloosin osuus vaihtelee paljon maasta ja maanosasta toiseen (kuva 4). Keuhkojen ulkopuoliseen tuberkuloosiin sairastumisalttius on suurempi lapsilla, alle 45-vuotiailla aikuisilla, naisilla, Aasian ja Afrikan mantereella syntyneillä ja immuunipuutteisilla henkilöillä, kuten hiv-positiivisilla ja TNF-salpaajalääkitystä saavilla henkilöillä.

Keuhkojen ulkopuolisten tuberkuloosi tapausten prosentuaalinen osuus tuberkuloositapauksista vuonna 2020
Kuva 4. Keuhkojen ulkopuolisten tuberkuloositapausten prosentuaalinen osuus tuberkuloositapauksista vuonna 2020

Hiv-infektion merkitys

iv-epidemia vauhdittaa maailman tuberkuloosiepidemiaa. Ilman tehokasta hiv-lääkitystä hiv-positiivisen henkilön riski sairastua tuberkuloosiin tartunnan jälkeen on noin 30-kertainen hiv-negatiiviseen henkilöön verrattuna. AIDS-vaiheeseen edenneellä henkilöllä sairastumisriski tartunnan jälkeen on 100-kertainen.

Hoitamattoman hiv-positiivisen henkilön tuberkuloosi voi hiv-infektion vuoksi ilmetä erilaisena kuin hiv-negatiivisella henkilöllä. Hiv-positiivisella on useammin keuhkojen ulkopuoleinen tautimuoto ja keuhkotuberkuloosikin voi olla vaikeammin havaittavissa. Tämän vuoksi tuberkuloosidiagnoosi voi viivästyä kohtalokkain seurauksin.

TB-hiv-yhteisinfektion saaneella on seitsenkertainen riski hoidon epäonnistumiseen ja kolminkertainen kuolemanriski. Maailmassa joka kolmas hiv-kuolema johtuu tuberkuloosista. Nykyaikainen, tehokas hiv-infektion hoito korjaa puolustusjärjestelmää ja parantaa tuberkuloosiin sairastuneen ennustetta dramaattisesti.

Maailmassa on WHO:n arvion mukaan lähes 38 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta, valtaosa heistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja todetuista TB-hiv-tapauksista yli 70 % asuu Afrikan mantereella. Vuoden 2021 tuberkuloositapauksista 7,7 % arvioidaan olleen hiv-positiivisilla (kuva 5). Tapauksia raportoitiin 368 600. Vuonna 2021 kuoli 187 000 tuberkuloosiin sairastunutta hiv-positiivista henkilöä.

Hiv-testi pitäisi tehdä jokaiselle tuberkuloosiin sairastuneelle. Vuonna 2021 hiv-testi oli tehty maailmassa 76 %:lle todetuista tuberkuloositapauksista. Kaikille TB-hiv-tapauksille tulisi antaa antiviraalista yhdistelmälääkehoitoa (cART) tuberkuloosilääkityksen lisäksi. Tämä toteutuu vaihtelevasti maasta toiseen. Vuonna 2021 todetuista TB-hiv-tapauksista 89 % sai ART-hoitoa.

hiv-positiivisten arvioitu osuus uusista ja uusineista tuberkuloosi tapauksista maailmalla vuonna 2020
Kuva 5. hiv-positiivisten arvioitu osuus uusista ja uusineista tuberkuloositapauksista maailmalla vuonna 2020

Tuberkuloosin liittyvä kuolleisuus maailmalla

Tuberkuloosin kuolleisuus lisääntyi koronapandemian vuoksi. Vuonna 2021 tuberkuloosiin kuoli arviolta 1,6 miljoonaa ihmistä (kuva 6).

Tuberkuloosi kuolleisuus (ei hiv-positiiviset) maailmalla vuonna 2020
Kuva 6. Tuberkuloosiin kuolleisuus (ei hiv-positiiviset) maailmalla vuonna 2020

Tuberkuloosiin kuolleista 95 % asuu alhaisen tulotason tai keskituloisissa maissa. Keskimääräinen tapauskuolleisuus on 15 % (kuva 7).

Tapauskuolleisuus (kaikki tuberkuloosi tapaukset) maailmalla vuonna 2020
Kuva 7. Tapauskuolleisuus (kaikki tuberkuloositapaukset) maailmalla vuonna 2020

Lasten tuberkuloosi

Lapsen tuberkuloosi on vaikeampaa diagnosoida kuin aikuisen. Lapsella keuhkotuberkuloosin taudinkuva on erilainen kuin aikuisilla ja tuberkuloosibakteereiden määrä on vähäisempi. Yskösnäytteiden tuottaminen ei pieneltä lapselta onnistu vähäisen yskimisvoiman vuoksi. Pienet lapset nielevät yskökset ja siksi diagnostiikassa käytetään mahanestenäytteen tutkimista. Myös lapsen tuberkuloosin hoito on erityisen hankalaa, koska erityiset lapsille tarkoitetut lääkevalmistemuodot puuttuvat. Toisaalta lapset kestävät tuberkuloosilääkitystä paremmin kuin aikuiset, lapsilla tuberkuloosilääkkeistä johtuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia.

Vuonna 2021 todetuista tuberkuloositapauksista 11 % oli alle 15-vuotiailla lapsilla.

Lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi

Lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi on ihmisen aiheuttama ongelma ja se johtuu huonosta tuberkuloosin hoidosta. Lääkeherkkää tuberkuloosia sairastava henkilö on saanut heikkoa lääkeyhdistelmää tai lääkehoito ei ole syystä tai toisesta toteutunut. Lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosikannan kehityttyä se voi tarttua ihmisestä toiseen samalla tavalla kuin lääkeherkkä tuberkuloosi.

Monilääkeresistentti (multidrug-resistant, MDR) tuberkuloosi tarkoittaa tuberkuloosia, joka on vastustuskykyinen kahdelle tärkeimmälle tuberkuloosin hoidon peruslääkkeelle, rifampisiinille ja isoniatsidille. Pre-XDR-tuberkuloosi on edellä mainittujen lisäksi vastustuskykyinen myös fluorokinoloneille. Laajasti lääkeresistentissä XDR-tuberkuloosissa (extensively drug resistant) teho on menetetty myös bedakiliinille ja linetsolidille tai toiselle näistä.

MDR-tuberkuloosia on löytynyt kaikista maailman maista. Suuri osa lääkkeille vastustuskykyisistä tapauksista jää edelleen toteamatta ja hoidotta. Vuonna 2021 viljelyllä varmistetuista 3,4 miljoonasta keuhkotuberkuloositapauksista 2,4 miljoonalle (71%) tehtiin rifampisiini-herkkyysmääritys.

Vuonna 2021 WHO:lle ilmoitettiin 167 100 laboratoriovarmistettua MDR-tuberkuloositapausta, näistä 25 100 oli pre-XDR/XDR-tuberkuloositapauksia. Todellinen MDR-tuberkuloositapausten vuosittainen lukumäärä on huomattavasti suurempi, kenties kolminkertainen. WHO arvioi, että vuoden 2021 uusista tuberkuloositapauksista 3,6 % ja aiemmin hoidetuista tapauksista 18 % oli monilääkeresistenttejä (MDR-TB) tai vähintään rifampisiinille vastustuskykyisiä (RR-TB).

Vuonna 2021 raportoiduista MDR-/RR-tuberkuloositapauksista 42 % todettiin kolmessa maassa: Intia (26 %), Venäjän federaatio (8,5 %) ja Pakistan (7,9 %). Tapauksia oli paljon myös Kiinassa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Etelä-Afrikassa (kuva 8).

Arvio lääkkeille vastustuskykyisten (MDR- ja RR-TB) tuberkuloosi tapausten määrästä maissa, joissa oli vähintään 1 000 todettua tapausta vuonna 2021
Kuva 8. Arvio lääkkeille vastustuskykyisten (MDR- ja RR-TB) tuberkuloositapausten määrästä maissa, joissa oli vähintään 1 000 todettua tapausta vuonna 2021

Tuberkuloosin hoidon onnistuminen

Vuonna 2021 lääkeherkkään tuberkuloosiin hoidon saaneista 86 % parantui (kuva 9).

Lääkkeille vastustuskyisen tuberkuloosin hoitaminen on vaikeaa. Hoidon alussa käytetään useimmiten viittä lääkettä ja hoitoyhdistelmä räätälöidään lopullisen lääkeherkkyyden ja sairastuneen yksilöllisen tilanteen perusteella. Uudet lääkevalmisteet (bedakiliini ja pretonamidi) mahdollistavat lyhyemmän hoitoajan ja paremman hoitotuloksen. Uusien lääkeyhdistelmien avulla MDR-tuberkuloosin hoito voidaan useimmiten toteuttaa suun kautta annosteltavilla tuberkuloosilääkkeillä.

Suomessa jokaisen MDR- ja XDR-tuberkuloositapausten hoitoa ohjaa valtakunnallinen tuberkuloosin hoidon asiantuntijaryhmä.

Tuberkuloosi hoidon onnistuminen koko maailmassa vuosina 2012–2020.
Kuva 9. Tuberkuloosin hoidon onnistuminen koko maailmassa vuosina 2012–2020.

Tuberkuloosi WHO:n Euroopan alueella

Tämän osan tiedot perustuvat Euroopan tautikeskuksen (ECDC) julkaisuun Tuberculosis surveillance and monitoring in Europe 2023.

Tuberkuloositaakka on EU/ETA-maissa toivotusti vähentynyt vuosien saatossa (kuva 10), mutta erot ovat valtavat maiden välillä. Monessa Länsi-Euroopan maassa ilmaantuvuus on alle 5 /100 000, Baltian maissa se on vähintään kaksinkertainen (Viro), kolminkertainen (Latvia) tai viisinkertainen (Liettua). Ilmaantuvuus on EU/ETA-maista suurin Romaniassa, yli 40/100 000.

Tuberkuloosi ilmaantuvuus EU/ETA-maissa vuosina 1995−2021
Kuva 10. Tuberkuloosin ilmaantuvuus EU/ETA-maissa vuosina 1995−2021

Suurin osa tautitapauksista (84,5 %), tuberkuloosin aiheuttamista kuolemista (90 %), tuberkuloositapauksista hiv-positiivisilla henkilöillä (98 %) ja uusista MDR-keuhkotuberkuloositapauksista (99 %) todetaan 18 maassa, jotka ovat WHO:n erityisen tarkkailun kohteena. Näitä maita ovat Armenia, Azerbaidžan, Bulgaria, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liettua, Moldova, Romania, Tadžikistan, Turkmenistan, Turkki, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjän federaatio ja Viro.

Tuberkuloositilastoja taulukkona

WHO Euroopan alue

Väkiluku 930,9 miljoonaa

EU/ETA-maat

Väkiluku 518,1 miljoonaa

Todetut tuberkuloositapaukset v. 2021

Ilmaantuvuus

 

197 184

21,1/100 000

33 520

7,4/100 000

Arvio tuberkuloosiin kuolleiden lkm v. 2021

Kuolleisuus

 

20 000

2,1/100 000

4400

1/100 000

Keuhkotuberkuloositapaukset, lkm ja osuus (%) kaikista tuberkuloositapauksista

 

137 212 (82,6%)

 

25 198 (78,6%)
Keuhkojen ulkopuoliset tuberkuloositapaukset,

lkm ja osuus (%) kaikista tuberkuloositapauksista

 

28 814 (17,4%) 6 842 (21,4%)
Kaikki viljelyllä varmistetut

keuhkotuberkuloositapaukset, joille on tehty vähintään rifampisiini-herkkyysmääritys

 

104 988 16 895
RR/MDR-TB lkm ja osuus uusista keuhkotuberkuloositapauksista

 

15 789 (22.6 %) 456 (3.3 %)
RR/MDR-TB lkm ja osuus aiemmin hoidetuista keuhkotuberkuloositapauksista

 

18 139 (53 %) 239 (11.7 %)
Pre-XDR ja

XDR-TB lkm viljelyllä varmistetuista keuhkotuberkuloositapauksista

10 186

473

115

43

Hiv-yhteisinfektio lkm ja osuus (%)

 

20 175 (14.8%) 472 (3.8%)

Lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosin leviäminen on erityisesti WHO:n Euroopan alueen ongelma: arviolta 2,9 % maailman tuberkuloositapauksista, mutta 22 % maailman RR/MDR-tuberkuloositapauksista ja 44 % maailman pre-XDR ja XDR-tuberkuloositapauksista.

Ongelma on suurin entisen Neuvostoliiton alueen maissa. Vuonna 2021 WHO:n Euroopan alueella todetuista uusista keuhkotuberkuloositapauksista MDR-tapauksia oli Turkmenistanissa 46,4 %, Valko-Venäjällä 37,8 %, Kazakstanissa 37,7 %, Venäjän federaatiossa 36 %, Moldovassa 25,8 % ja Ukrainassa 26,2 %.  EU:n alueella MDR-tapausten osuus oli suurin Baltian maissa: Virossa 21,1 %, Liettuassa 15,7 %, Latviassa 8,5 % (kuva 11).

Lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloosi tapausten prosentuaalinen osuus viljelyllä varmistetuista uusista keuhkotuberkuloositapauksista WHO:n Euroopan alueella vuonna 2021
Kuva 11. Lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloositapausten prosentuaalinen osuus viljelyllä varmistetuista uusista keuhkotuberkuloositapauksista WHO:n Euroopan alueella vuonna 2021

Aiemmin hoidetuista, uusiutuneista keuhkotuberkulooseista RR/MDR-tapauksia oli WHO:n Euroopan alueella 53 %, EU/ETA-maissa 11,9 %. Yli 70 % tapauksista (12 745) todettiin Venäjän federaation alueella.

Tuberkuloosiin sairastuneiden hiv-potilaiden osuus on lisääntynyt WHO:n Euroopan alueella viimeisten vuosien aikana voimakkaasti. 5,5 %:sta (v. 2015)13.4 %:iin (v. 2016). Vuonna 2021 TB-hiv-yhteisinfektioita todettiin yhteensä 20 213 (14,8 % kaikista tapauksista), EU/ETA-maissa 510 (4,0 % kaikista tapauksista). Lukumääräisesti eniten yhteisinfektioita on Venäjän federaatiossa (14 132) ja Ukrainassa (3646). WHO:n Euroopan alueella ART-hoitoa sai 80,1 % ja EU/ETA-maissa 79.2 % hiv-infektioon sairastuneista.

Maahanmuuton lisääntyessä tuberkuloosin epidemiologia muuttuu erityisesti EU-maissa. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osuus sairastuneista oli vuonna 2021 Suomessa 41,2 %, Ranskassa 61,1 %, Tanskassa 70,7 %, Saksassa 71,4 %, Hollannissa 78,2 %, Norjassa 82,8 % ja Ruotsissa 89,1 %.

Tuberkuloosi Suomessa

Suomessa tuberkuloosi on muuttunut kansantaudista harvinaisuudeksi. Vielä 1930-luvulla yksi suomalainen tunnissa kuoli tuberkuloosiin. Elintason nousun, väljemmän asumisen, tehokkaan lääkehoidon ja tuberkuloosin aktiivisen vastustustyön (tuberkuloosiparantolat, aikuisväestön seulontakuvaukset) myötä tuberkuloositapaukset ovat vuosi vuodelta vähentyneet. Vuonna 1980 alitettiin tuberkuloosin korkean ilmaantuvuuden raja, 50 uutta tuberkuloositapausta / 100 000 asukasta vuodessa. 2010-luvulla Suomi siirtyi matalan ilmaantuvuuden maiden joukkoon: uusia tuberkuloositapauksia on alle 10 /100ž000 asukasta vuodessa (kuva 12). Viime aikoina on uusia tuberkuloositapauksia todettu maassamme vuosittain alle 250.

Tuberkuloosi ilmaantuvuus Suomessa 1960−2015.
Kuva 12. Tuberkuloosi-ilmaantuvuus Suomessa 1960−2015. Lähde: Tartuntatautirekisteri, THL 2019

Tässä osiossa esitetyt tuberkuloositilastot perustuvat Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuun Tuberkuloosin esiintyvyys Suomessa.

Vuonna 2022 todettiin 189 tuberkuloositapausta (ilmaantuvuus 3,4/100 000). Tämä oli 22 (13 %) enemmän kuin vuonna 2020, jolloin tapauksia oli 167.

Keuhkotuberkuloosia oli 127 (67 %), joista 35 (28 %) oli yskösvärjäyspositiivisia.

Tuberkuloositapauksista 7 (4 %) oli alle 15-vuotiailla, 31 (16 %) 15–29-vuotiailla, 39 (21 %) 30–44-vuotiailla, 19 (10 %) 45–59-vuotiailla, 44 (23 %) 60–74-vuotiailla ja 49 (26 %) 75 vuotta täyttäneillä.

Kaikista tapauksista 85 (45 %) ilmoitettiin ulkomaalaisilla (ulkomailla syntynyt, em. tiedon puuttuessa muu kansalaisuus kuin Suomi) (kuvat 13 ja 14). Tieto syntymämaasta tai kansalaisuudesta puuttui viideltä (3 %) henkilöltä. Viisi (3 %) tapausta todettiin sellaisilla henkilöillä, joilla ei ollut suomalaista henkilötunnusta. Näistä valtaosa on turvapaikanhakijoita. Ukrainasta saapuneilla pakolaisilla todettiin 15 (8 %) tuberkuloositapausta.

Tuberkuloosiin sairastuneiden keski-ikä on vuosina 2000–2022 laskenut 64 ikävuodesta 54 vuoteen (suomalaiset 68 vuotta ja ulkomaalaiset 38 vuotta). Tämä johtuu toisaalta niiden ikäluokkien vähentymisestä, joiden nuoruudessa tuberkuloosia oli Suomessa paljon. Toinen syy on nuorten maahanmuuttajien määrän lisääntyminen.

Viljelyllä varmistettuja tuberkuloositapauksia oli 150 (79 %), osuus oli suurempi kuin vuonna 2021 (74 %). Tuberkuloosilääkkeille vastustuskykyisten kantojen määrä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna.  Kaikista viljelyvarmistettujen tapausten kannoista täysin herkkiä oli84 %. Resistenssi yhdelle tai useammalle lääkkeelle todettiin 25 tapauksessa. Vuoden aikana havaittiin yhdeksän mikrobiologisesti varmistettua moniresistenttiä MDR-tapausta, joista kolme oli pre-XDR-tuberkuloosia. MDR-tapauksista seitsemän todettiin ulkomaalaissyntyisillä ja kaksi suomalaissyntyisillä henkilöillä. Hiv-tuberkuloosi-yhteisinfektioita todettiin vuonna 2022 kolme tapausta.

tuberkuloosi tapaukset ja ilmaantuvuus Suomessa sekä potilaiden alkuperä vuosina 2013−2022
Kuva 13. TB-tapaukset ja ilmaantuvuus Suomessa sekä potilaiden alkuperä vuosina 2013−2022

 

tuberkuloosi potilaiden alkuperä ja ikäryhmät Suomessa v. 2022
Kuva 14. TB-potilaiden alkuperä ja ikäryhmät Suomessa v. 2022