Latentti (piilevä) tuberkuloosi-infektio (LTBI)

Tartunnan saaneella henkilöllä voi olla tuberkuloosibakteereja elimistössä, ilman että hän sairastuu. Tuberkuloosibakteerit ovat jääneet elimistöön lepotilaan, uinuvaan muotoon. Voidaan puhua piilevästä tuberkuloosi-infektiosta. Tässä tilanteessa henkilöllä ei ole oireita, hän ei ole sairas eikä hän voi levittää tautia muihin. Näin voi jatkua koko eliniän.

Jos bakteerit kuitenkin aktivoituvat ja alkavat lisääntyä, ihminen sairastuu tuberkuloositautiin. Tällöin hänellä on yleensä tuberkuloosin oireita. Tauti voi myös silloin tarttua muihin.

WHO:n arvion mukaan neljäsosa maailman väestöstä kantaa tuberkuloosibakteeria elimistössään. Suurin osa heistä asuu maissa, joissa tuberkuloosi on yleinen (lähes koko Aasia, Afrikka, Etelä- ja Keski-Amerikka, suuri osa Itä-Euroopan maista). Suomessa tuberkuloosia oli vielä 1900-luvun puolivälissä paljon. Siksi osa ennen vuotta 1950 Suomessa syntyneistä on saanut lapsuudessa tai nuoruudessa tuberkuloositartunnan.

Keneltä piilevää tuberkuloosi-infektiota haetaan?

Tuoretta tuberkuloositartuntaa haetaan aina tartunnanjäljityksen yhteydessä (lue lisää sivulta Tartunnanjäljitys -mitä se tarkoittaa?). Selvitys tehdään niille alle 35-vuotiaille, joilla on lähipiirissä keuhkotuberkuloosiin sairastunut henkilö ja niille, jotka ovat työssään altistuneet riskitoimenpiteessä suuren tartuntariskin tapaukselle. Altistuneet, joilla on sairauden tai lääkityksen vuoksi suurentunut sairastumisen riski, tutkitaan iästä riippumatta.

Piilevän tuberkuloosi-infektiota suositellaan haettavaksi tietyissä puolustusjärjestelmää horjuttavissa sairaustiloissa tai lääkehoidoissa, joihin liittyy latentin tuberkuloosi-infektion aktivoitumisen riski:

HIV-diagnoosin yhteydessä. Jos HIV-potilaalla on tuberkuloositartunta, on hänellä 30-kertainen riski sairastua tuberkuloosiin. AIDS-vaiheeseen edenneellä henkilöllä sairastumisriski on 100-kertainen.

Biologista lääkehoitoa tai JAK-estäjälääkityksen aloitusta harkittaessa. Biologista lääkehoitoa ja JAK-estäjiä voidaan käyttää reumasairauksien, vaikean psoriasiksen ja kroonisten suolistotulehdusten (Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus) hoidossa.  TNF-salpaajahoitoon liittyy reumasairauksissa nelinkertainen piilevän tuberkuloosi-infektion aktivoitumisen riski verrattuna perinteisiin reumalääkkeisiin.  Muiden biologisten lääkkeiden ja JAK-estäjien vaikutus on vähäisempi.

Elinsiirtoa suunniteltaessa. Elinsiirtopotilaiden tuberkuloosin sairastumisriski piilevän tuberkuloosi-infektion aktivoitumisen myötä on vähintään nelinkertainen koko väestöön verrattuna. Kiinteän elimen siirrossa riski on suurempi kuin kantasolusiirrossa. Keuhkonsiirtopotilailla riski on suurin, noin kuusinkertainen muihin elinsiirtopotilaisiin verrattuna.

Dialyysihoitoa aloitettaessa.

Silikoosia (kivipölykeuhkoa) sairastavalta henkilöltä.

Miksi piilevää tuberkuloosi-infektiota pitäisi hoitaa?

Hoidon tarkoituksena on estää tuberkuloosiin sairastuminen ja tartuntojen edelleen leviäminen. Piilevä tuberkuloosi-infektio voi herätä elämän jossain vaiheessa, jopa vuosikymmenien kuluttua, ja muuttua oireiseksi tuberkuloosiksi. Noin yksi kymmenestä vastustuskyvyltään normaalista tuberkuloositartunnan saaneesta sairastuu myöhemmin tuberkuloosiin.

Suurin todennäköisyys uinuvan muodon kehittymiseen sairaudeksi on kahden vuoden sisällä tartunnasta. Elinikäiseen sairastumisriskiin vaikuttaa olennaisesti elimistön puolustuskyky. Iällä on merkitystä: alle 5-vuotiaat, teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat suuremmassa riskissä sairastua. Puolustuskykyä heikentävät sairaudet ja lääkehoidot lisäävät sairastumisriskiä, samoin raskaus.

Lääkehoidolla voidaan estää tuberkuloositaudin kehittyminen 60-90 %:lla täysimittaisen hoidon saaneista.

Miten piilevää tuberkuloosi-infektiota selvitetään?

Tutkimuksiin kuuluvat riskitekijöiden kartoitus, oirekysely, perusverikokeet, hiv-testi, keuhkojen röntgenkuvaus, yskösnäytteet (tarvittaessa) ja veritesti (IGRA, Interferon Gamma Release Assay).  IGRA-testejä on kahdenlaisia. Tavallisimmin käytetään testiä, joka mittaa tuberkuloosibakteerin antigeenin aiheuttamaa interferonigamman eritystä kokoverestä mitattuna (B-TbIFNg). Toisessa menetelmässä lasketaan interferonigammaa erittävien solujen lukumäärää eristettyjen lymfosyyttien avulla (B-LyTbIFN).

Tartunnanjäljityksessä veritesti otetaan aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua viimeisestä altistuksesta. Testin avulla ei voi ennustaa, kenelle tulisi kehittymään tuberkuloosisairaus.

Tutkimuksilla varmistetaan, että henkilöllä ei ole aktiivista tuberkuloositautia. Tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa, ne ovat tutkittavalle maksuttomia.

Miksi IGRA-testiä ei tehdä kaikille altistuneille?

IGRA-testi tehdään niille, joille suunnitellaan aloitettavaksi sairastumista ehkäisevä lääkehoito. Yli 35-vuotiaille ei suositella lääkehoitoa, koska lääkehoitoon liittyvä maksatulehduksen riski on heillä suurempi kuin nuoremmilla. Hoito kuitenkin annetaan, jos yli 35-vuotiaalla on tuberkuloosiin sairastumista lisäävä muut sairaus tai lääkitys. Silloin LTBI-hoidosta mahdollisesti tuleva haitta on hyväksyttävissä.

Miksi IGRA-testin (B-TbIFNg) latentin tuberkuloosi-infektion terveellä henkilöllä hoitoon johtavan tuloksen raja on 1.0, kun laboratorio vastaa tuloksen positiiviseksi jo lukemasta 0.35?

Negatiivinen testitulos (< 0.35) poissulkee terveellä altistuneella henkilöllä luotettavasti tartunnan. Positiivisen testituloksen tulkinta on vaikeampaa. Tiedetään, että testivalmistajan raja-arvoa lähellä olevat tulokset vaihtelevat herkästi monesta syystä. Väärät positiiviset tulokset ovat siten mahdollisia. Tuberkuloosin sairastumisriskin on tutkimuksissa todettu nousevan tulostasolla 1.0-4.0. Suomessa tuberkuloosiasiantuntijaryhmä on päätynyt tähän suositukseen, jotta latentin tuberkuloosi-infektion hoito suunnattaisiin suuremmalla varmuudella todellisiin tuberkuloositartunnan saaneisiin ja siten hoidosta hyötyviin henkilöihin. Jos henkilöllä on kohonnut sairastumisen riski (puolustuskykyä heikentävät sairaudet ja lääkehoidot), positiivisen testituloksen rajana pidetään lukemaa 0.35.

Miten piilevää tuberkuloosi-infektiota hoidetaan?

Latentin tuberkuloosi-infektion lääkehoidolla voidaan estää tuberkuloositaudin kehittyminen valtaosalla hoidon saaneista.  Hoidossa käytetään 1-2 tuberkuloosilääkettä. Hoito kestää tavallisimmin 3 kk (kaksi lääkettä) tai 6-9 kk (yksi lääke).

Hoitopäätös tehdään yksilöllisen harkinnan ja keskustelun jälkeen. Hoito annetaan vain, jos henkilö on siihen halukas ja sitoutuu hoitoon. Hoitopäätökseen vaikuttaa olennaisesti yksilökohtainen, hoitoon liittyvien haittavaikutusten riskin arviointi. Hoito aloitetaan ja sitä seurataan erikoissairaanhoidossa ja se on hoidettavalle maksutonta. Lue lisää ohjeesta: Tietoa piilevän tuberkuloosi-infektion lääkehoidosta

Voiko piilevää tuberkuloosi-infektiota hoitaa raskauden aikana?

Maksatulehduksen riski on raskauden aikana jonkin verran suurentunut. Hoito on turvallisinta aloittaa 3 kk synnytyksen jälkeen. Hoitopäätös tehdään aina yksilöllisesti, tarkan harkinnan perusteella.

Lue lisää potilasohjeista

Tartunnanjäljitykseen liittyvä potilasohje piilevän (latentin) tuberkuloosi-infektion hoidosta.

Reumatologisen yhdistyksen potilasohje biologista lääkehoitoa tai JAK-estäjälääkitystä harkittaessa

Filhan potilasohje elinsiirtoa suunniteltaessa

Filhan potilasohje LTBI-hoidon haittavaikutuksista