Asiantuntijan vastauksia

Kysymyksestä ei käy ilmi, milloin olet sairastanut keuhkotuberkuloosin ja sitä, mitä kaikkia tuberkuloosilääkkeitä mahdoit hoidoksi saada. Nykyään tuberkuloosia hoidetaan aluksi aina neljällä lääkkeellä ja tavallisesti kahden kuukauden hoidon jälkeen voidaan siirtyä kahden lääkkeen yhdistelmään. Hoidon kokonaiskesto on tavallisesti 6 kk.

Sairastettu tuberkuloosi ei tuo täydellistä immuniteettia, vaan tuberkuloosin voi sairastua uudelleen, mikäli saa uuden tartunnan. Jos alkuperäinen hoito on ollut teholtaan heikompi kuin nykyään (koskee ennen 1970-lukua annettuja hoitoja) ja elimistöön on jäänyt tuberkuloosibakteereita, on pieni mahdollisuus keuhkotuberkuloosin uudelleen lehahtamiseen. Tuberkuloosin sairastaminen ei suojaa koronavirusinfektiolta. Tuberkuloosirokotus (BCG-rokotus) suojaa imeväisiä ja pieniä lapsia tuberkuloosin vakavilta tautimuodoilta. Lapsena saatu BCG-rokotus ei juurikaan suojaa aikuisväestöä.

Nykyisenkaltainen, tehokas tuberkuloosin hoito alkoi Suomessa 1970-luvulla. Sinä olet saanut hoidon ennen tätä, mutta olet voinut siitä huolimatta parantua tuberkuloosista täysin.  Pieni riski on siihen, että tuberkuloosi aktivoituisi myöhemmin ikääntymisen tai mahdollisten muiden puolustusjärjestelmää heikentävien sairauksien tai lääkehoitojen myötä.

Koronavirus COVID-19 on uusi hengitystieinfektio. Sen voi sairastaa hyvin vähäoireisena ylähengitystieinfektiona tai vaikeana, tehohoitoa vaativana keuhkotulehduksena. Keuhkotuberkuloosin seurauksena voi kehittyä suuriin ja keskikokoisiin keuhkoputkiin laajentumia (bronkiektasiat). Nämä lisäävät alttiutta sairastua keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkokuumeeseen taudinaiheuttajasta riippumatta. Tietoa tuberkuloosin aktivoitumisesta koronavirusinfektion jälkeen ei ole vielä olemassa.

Kiitos kysymyksestänne. Yleisesti katsotaan, että henkilöt, jotka ovat olleet samalla lennolla tartuttavaa tuberkuloosia sairastavan kanssa ja matka on kestänyt 8 tuntia tai enemmän ovat suuremmassa riskissä saada tuberkuloositartunta, kuin sitä lyhyemmillä lennoilla. Riski on suurin niillä, jotka istuvat lähellä sairasta henkilöä (samalla rivillä, 2 riviä edessä ja takana). Tuberkuloosi ei tartu kovin helposti. On kuitenkin mahdotonta asettaa tartunnalle ehdottomia riskirajoja, koska siihen vaikuttaa niin monta tekijää.

Teillä on useampia oireita (pitkittynyt yskä, väsymys, liman erittyminen, vilunväristykset), jotka voivat viitata tuberkuloosiin, mutta voivat myös johtua jostakin muusta syystä. Työtehtävänne ei käy selville, mutta olette toistuvasti työskennellyt maassa, jossa tuberkuloosi on erittäin yleinen. Lisäksi asia huolestuttaa teitä. Tässä on riittävästi syitä hakeutua tutkimuksiin.

Tuberkuloosidiagnoosia ei voi tehdä tai sulkea pois perusverikokeiden perusteella. Kirjeestänne ei käy ilmi, mitä ulosteesta tutkittiin. Siitä ei kuitenkaan selviä mahdollinen keuhkotuberkuloosi.

Keuhkotuberkuloosin poissulkemiseksi olisi tärkeää tehdä keuhkojen röntgentutkimus ja ysköksen bakteerivärjäys ja -viljely. Ottakaa yhteyttä lääkäriin, joko työterveyshuoltoon tai asuinkuntanne terveyskeskukseen.

Yskäsi on kestänyt vähintään kaksi viikkoa. Kysymyksestä ei käy ilmi, onko lähipiirissäsi ollut joskus tartuttavaa tuberkuloosia sairastava henkilö tai oletko oleskellut maassa, jossa tuberkuloosi on yleinen eli mikä on herättänyt epäilysi. Jos edellä mainittuja tilanteita ei ole tiedossasi, on todennäköisempää, että olet sairastunut johonkin tavanomaisempaan hengitystietulehdukseen. Virustauteja on paljon liikkeellä nyt, myös influenssaa. Joskus näiden jälkitautina voi kehittyä antibioottihoitoa vaativa keuhkokuume. Tavallisia yskän aiheuttajia ovat lisäksi mm. astma ja happaman mahan sisällön kulkeutuminen ruokatorveen (refluksi).

Keuhkotuberkuloosin oireita ovat yli 3 viikkoa kestänyt, jatkuvasti paheneva, usein limainen yskä. Ysköksiä voi nousta ja voi olla myös veriyskää. Keuhkotuberkuloosiin sairastuneella voi olla myös yleisoireita kuten tahatonta laihtumista, ruokahaluttomuutta, väsymystä, poikkeavaa yöhikoilua tai lämpöilyä.

Pitkittyvän yskän syy olisi joka tapauksessa selvitettävä. Suosittelen hakeutumista lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen tai työterveyslääkärin vastaanotolle.

Ihotuberkuloosi voi olla hyvin monimuotoinen. Mainitsemanne ristiselän alue ei ole kuitenkaan tyypillinen tuberkuloosille.

On tärkeää, että puhuisitte huolestanne ja äitinne tuberkuloosihistoriasta hoitokodissa.  Äidillänne on tuberkuloosiarpia keuhkokuvassa joten tuberkuloosi voi aktivoitua elämän loppuvaiheessa. Hoitokodin lääkäri päättää tehtävistä tutkimuksista. Antamienne tietojen perusteella suosittaisin keuhkokuvan tarkistamista, jos sitä ei ole aivan hiljattain tehty.  Jos äidillänne on limaisuutta tai yskää, olisi hyvä kerätä myös yskösnäytteet. Ihotuberkuloosin voi todeta vain muutoksesta otetusta koepalasta, siitä pyydetään tavallinen patologin tekemä histologinen arvio ja tuberkuloosivärjäys ja tuberkuloosiviljely.

Arcoxia® on koksibiryhmän tulehduskipulääke, joka ei aktivoi tuberkuloosia. Olet sairastanut tuberkuloosin 80-luvun lopussa, jolloin käytössä on ollut nykyisenkaltainen, tehokas lääkeyhdistelmä. Asianmukaisesti toteutuneen lääkehoidon jälkeen tuberkuloosin uusintariski on pieni. Siitä huolimatta on tärkeää että hakeudut mainitsemiesi oireiden (yöhikoilu, limaisuus) vuoksi tutkimuksiin mahdollisimman pian asuinalueesi terveyskeskukseen. Keuhkokuvaus ja kolmena perättäisenä aamuna otetut tuberkuloosiyskösnäytteet ovat tällaisessa tilanteessa paikallaan.

On hyvä, että jo vuoden yskinyt sukulaisenne on hakeutunut tutkimuksiin. On parasta odottaa rauhassa tutkimustuloksia. Jos keuhkokuva on ollut normaali, on keuhkotuberkuloosi epätodennäköinen syy yskään näin pitkällä oirehistorialla. Jos myöhemmin selviää, että kyse on keuhkotuberkuloosista, arvioitaisiin teidän altistumisenne nykyisen tartunnanjäljitysoheistuksen mukaisesti.

Tuberkuloositartunta edellyttää oleskelua samassa sisätilassa hengitysteiden tuberkuloosia sairastavan,oireisen henkilön kanssa. Kysymyksestänne ei selviä, sairastuiko isänne rintamalla olleessaan ja toimitettiinko hänet mahdollisesti suoraan rintamalta sotasairaalaan. Jos isänne tuberkuloosin oireet alkoivat rintamalla, eikä hän ehtinyt oleskella kotona oireisena aikana, ei isästänne johtuvaa tuberkuloositartunnan mahdollisuutta ole. Jos isällänne oli keuhkotuberkuloosin oireita (yskää, limaisuutta, ysköksiä) pitkään jo ennen rintamalle lähtöä, ovat perheenjäsenet altistuneet tuberkuloosille ja suurella todennäköisyydellä saaneet tuberkuloositartunnan. Koska mainitsette kaikkien kuuden jälkeläisen olevan oireettomia, olisi tässä tapauksessa kyse tartunnasta, jonka elimistö on itse voittanut tai tuberkuloosibakteerin jäämisestä lepotilaan. Uinuva tuberkuloosi voi joillakin henkilöillä muuttua oireiseksi jossain vaiheessa elämää. Sairastumisen mahdollisuutta lisäävät puolustusjärjestelmää heikentävät sairaudet ja lääkitykset. Uniapnea ei ole tällainen sairastumisriskiä lisäävä sairaus.

Tuberkuloosi oli yleinen tartuntatauti Suomessa lapsuudessanne. Siksi olette voinut saada tuberkuloositartunnan jossain muussa yhteydessä kuin isältänne. Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos ilmaantuu tuberkuloosiin sopivia oireita kuten pitkittynyttä yskää, limaisuutta, ysköksiä, ruokahaluttomuutta, tahatonta laihtumista, kuumeilua, väsymystä tai runsasta yöhikoilua.

Eri maiden, USA:ssa myös eri osavaltioiden ja oppilaitosten vaatimukset vaihtelevat koskien tuberkuloositestejä. Kannattaa ensin tarkistaa, millaista testausta kohdemaan kyseinen oppilaitos vaatii. Lisäksi kannattaa selvittää minkälaisen lomakkeen lausuntoa pyytävä taho haluaa ja ottaa mukaan sitä koskevat kirjalliset ohjeet. Suomessa on vähän tuberkuloosia, joten on mahdollista, että oppilaitos tyytyy lääkärin tekemään terveystarkastukseen, tuberkuloosiriskitietojen kartoituksen haastattelemalla ja keuhkokuvaukseen.

Jos vaatimuksessa puhutaan tuberkuloositesteistä, pitää tarkistaa, tarkoitetaanko ihotestiä vai veritestiä. Ihotestin (Mantoux-testi, tuberkuliinitesti) saa ainakin pääkaupunkiseudulla yksityisiltä matkailu- tai rokotusklinikoilta (Terveystalo, Aava, Mehiläinen). Ihotesti vaatii kaksi käyntikertaa. Ensimmäisellä käynnillä testiaine pistetään ihoon ja toisella käynnillä tulos luetaan. Ihotestin tulos voi olla positiivinen aiemmin saadun BCG-rokotuksen takia, Siksi lääkärin täytyy antaa myös lausunto testituloksen tulkinnasta.Veritesti (B-TbIFNg) on uudempi tutkimusmenetelmä, jota tehdään esimerkiksi HUSLabissa. Yksityislääkäri voi tehdä lähetteen verikokeeseen, mutta vastauksen tulkinta voi vaatia erikoislääkärin apua.

IGRA-testin ikärajaus johtuu siitä, että yli 35-vuotiaiden riski saada hoidosta lääkehepatiitti on merkittävästi suurempi kuin nuorempien. IGRA-testi ei myöskään ole sellainen testi, jolla saisimme 100 % varmuuden tartunnan saaneista. Eikä testi kerro sitä, kuka tartunnan saaneista lopulta sairastuisi tuberkuloosiin. Valitettavasti parempaa testiä ei ole toistaiseksi kehitetty eikä käytettävissä, vaikka sitä kipeästi tarvittaisiin.

Suomessa noudatetaan kansallisia ohjeita tuberkuloosin tartunnanjäljityksestä ja nämä tehtävät kuuluvat kunnan tartuntatautiviranomaisille. Työterveyshuolto voi osallistua selvityksiin ja altistuneiden seurantaan paikallisten sopimusten mukaan. En kannusta hakeutumaan yksityislääkäriin tämän asian takia.

Olet varmaankin saanut tuberkuloosi-informaatiota joko kunnan tartuntatautihoitajalta / -lääkäriltä tai työterveyshuollosta. Vaikka tieto tuberkuloosille altistumisesta on nyt sinulle ahdistava, on hyvä muistaa seuraavat seikat: Olemme eläneet ilman aikuisten IGRA-testausta vuodenvaihteeseen 2018 asti ja tuberkuloositapauksemme ovat jatkuvasti vähenemässä. Tuberkuloosi tarttuu huonosti (vain kolmasosa altistuneista saa tartunnan) ja tartunnan saaneista vain yksi kymmenestä sairastuu tuberkuloosiin. Tuberkuloosiin sairastumisriski on suurin tartuntaa seuraavan kahden vuoden aikana.

Lastesi riski saada sinulta tuberkuloositartunta voi toteutua vain silloin jos itse sairastuisit aktiiviseen keuhkotuberkuloosiin. Siispä pitkittyneen (yli kolme viikkoa kestäneen), pahenevan yskän vuoksi täytyy mennä lääkäriin ja kertoa tämä tuberkuloosille altistuminen. Keuhkokuvaus ja yskösnäytteet ovat hyvä tapa selvittää asia.

Tuberkuloosi on tartuntatauti, joka leviää ilman välityksellä henkilöstä toiseen. Tuberkuloosibakteereja pääsee ilmaan, kun keuhko- tai kukunpääntuberkuloosia sairastava yskii tai puhuu. Bakteerit voivat leijua ilmassa useita tunteja riippuen olosuhteista. Tällöin samassa tilassa (huoneessa, asunnossa) oleskeleva ihminen voi saada bakteereja omiin keuhkoihinsa hengitysilman mukana. Mitä pidempään bakteereille altistuu ja mitä voimakkaammat tartunnan lähteen oireet ja sairaus ovat, sitä suurempi mahdollisuus henkilöllä on saada tartunta.

Tuberkuloositartunnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa Mycobacterium tuberculosis-bakteeri on joutunut henkilön keuhkoihin hengitysilman välityksellä ja sitä kautta päätyneet elimistöön aiheuttaen tulehdusvasteen. Vain noin 30 % tuberkuloosille altistuneista saa tartunnan.

Tartunnan saaneista suurimmalle osalle ei kehity aktiivia tuberkuloositautia. Bakteerit jäävät lepotilaan heidän elimistöönsä (latentti tuberkuloosi-infektio).  Lepotilassa olevat bakteerit eivät aiheuta vahinkoa. Tästä syystä nämä henkilöt eivät ole sairaita, heillä ei ole oireita eivätkä he levitä tautia muihin. Tuberkuloositartunnan saanut voi työskennellä normaalisti.

Tuberkuloositartunta voidaan todeta veritestillä (IGRA). Toistaiseksi Suomessa testi tehdään tartunnanjäljityksen yhteydessä sairastuneen lähipiiriin kuuluville alle 16-vuotiaille ja niille aikuisille, jolla on sairastumisriskiä lisäävä perussairaus tai lääkitys.  Jos tuberkuloositartunta on todetaan,  voidaan lääkityksellä estää tuberkuloositaudin kehittyminen.

Jos bakteerit aktivoituvat ja alkavat lisääntyä, latentti tuberkuloosi-infektio muuttuu tuberkuloositaudiksi. Tällöin henkilö on sairas ja hänellä on yleensä tuberkuloosin oireita. Tauti voi silloin myös tarttua muihin.

Tuberkuloosi on vakava sairaus. Jos henkilö sairastuu tuberkuloosiin, hän saa sairauteensa lääkehoitoa. Lääkehoito aloitetaan aina sairaalassa.  Sairaalajakson pituus vaihtelee. Henkilö on sairaslomalla niin pitkään, kuin lääkäri arvioi sen tarpeelliseksi eikä ole työssä tänä aikana.  Tuberkuloosilääkityksen kesto on vähintään 6 kk, joten lääkitys kestää yleensä pitempään kuin on tarpeellista olla sairaslomalla.

Yhteenvetona: tuberkuloositartunta ei estä sairaanhoitajan / lääkärin työskentelyä, tuberkuloositauti johtaa aina työstä pidättämiseen ja sairaslomaan tapauksesta riippuen viikkojen / kuukausien ajan.

Terveydenhoitoalalla tuberkuloositartunnan mahdollisuus on suurempi kuin muissa ammateissa. Jos tuberkuloosille altistuminen terveydenhoitoalan työssä on havaittu, kutsutaan altistuneet työterveyshuollon tai asuinkunnan terveyskeskuksen järjestämiin tutkimuksiin. Työterveyshuollossa säilytetään altistuneiden henkilöiden nimilistaa 40 vuoden ajan.  Jos terveydenhuollon ammattilainen sairastuu tuberkuloosiin, arvioidaan aina ammattitaudin mahdollisuus.

Lisätietoa tuberkuloosi.fi sivuston tekstiin kohdassa olenko vaarassa: tuberkuloosi.fi/olenko-vaarassa/tuberkuloosia-terveydenhuollon-toimipisteessa/

IGRA-testin ikärajaus johtuu siitä, että yli 35-vuotiaiden riski saada hoidosta lääkehepatiitti on merkittävästi suurempi kuin nuorempien. IGRA-testi ei myöskään ole sellainen testi, jolla saisimme 100 % varmuuden tartunnan saaneista. Eikä testi kerro sitä, kuka tartunnan saaneista lopulta sairastuisi tuberkuloosiin. Valitettavasti parempaa testiä ei ole toistaiseksi kehitetty eikä käytettävissä, vaikka sitä kipeästi tarvittaisiin.

Suomessa noudatetaan kansallisia ohjeita tuberkuloosin tartunnanjäljityksestä ja nämä tehtävät kuuluvat kunnan tartuntatautiviranomaisille. Työterveyshuolto voi osallistua selvityksiin ja altistuneiden seurantaan paikallisten sopimusten mukaan. En kannusta hakeutumaan yksityislääkäriin tämän asian takia.

Olet varmaankin saanut tuberkuloosi-informaatiota joko kunnan tartuntatautihoitajalta / -lääkäriltä tai työterveyshuollosta. Vaikka tieto tuberkuloosille altistumisesta on nyt sinulle ahdistava, on hyvä muistaa seuraavat seikat: Olemme eläneet ilman aikuisten IGRA-testausta vuodenvaihteeseen 2018 asti ja tuberkuloositapauksemme ovat jatkuvasti vähenemässä. Tuberkuloosi tarttuu huonosti (vain kolmasosa altistuneista saa tartunnan) ja tartunnan saaneista vain yksi kymmenestä sairastuu tuberkuloosiin. Tuberkuloosiin sairastumisriski on suurin tartuntaa seuraavan kahden vuoden aikana.

Lastesi riski saada sinulta tuberkuloositartunta voi toteutua vain silloin, jos itse sairastuisit aktiiviseen keuhkotuberkuloosiin. Siispä pitkittyneen (yli kolme viikkoa kestäneen), pahenevan yskän vuoksi täytyy mennä lääkäriin ja kertoa tämä tuberkuloosille altistuminen. Keuhkokuvaus ja yskösnäytteet ovat hyvä tapa selvittää asia.

Etelä-Afrikassa on erittäin paljon tuberkuloosia, tapauksia on yli 150 /100 000 asukasta vuodessa (Suomessa ilmaantuvuus on alle 5/ 100 000 asukasta vuodessa). Etelä-Afrikassa on myös paljon lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloosia. Vauvojen primaarituberkuloosi on erilainen kuin aikuisten keuhkotuberkuloosi, tällaisessa tapauksessa tuberkuloosibakteereita on vähän, eivätkä vauvat jaksa yskiä. Siksi tartuntariskisi ei ole suuri tavalliseen vauvan lähihoitoon liittyen. Joudut kuitenkin tekemisiin myös aikuisten, mahdollisesti tarttuvaa tuberkuloosia sairastavien kanssa sekä työssäsi että vapaa-aikanasi. Olet jo kertomasi mukaan altistunut tällaiselle tilanteelle.

On erittäin ikävää, että et ole ilmeisesti ennen lähtöäsi saanut informaatiota tuberkuloosiin liittyvistä asioista. Toivon, että annat palautetta vapaaehtoistyön järjestäneelle organisaatiolle. Työterveyslaitos on laatinut ohjeita, joiden pitäisi olla heidänkin tiedossaan. Voit lukea näistä linkeistä suojautumisohjeita ja neuvoja paluutarkastukseen:

www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ulkomaan-komennukselle-l%C3%A4htev%C3%A4n-tuberkuloosin-terveystarkastusohje.pdf

www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ohjeita-suuren-tuberkuloosiriskin-maihin-muuhun-ty%C3%B6h%C3%B6n-menev%C3%A4lle.pdf

Astma voi olla tuberkuloosiin sairastumiselle altistava tekijä, mikäli joudut käyttämään toistuvasti tai yli kuukauden suun kautta annosteltua suuriannoksista kortisonilääkitystä.

On vaikea ottaa kantaa työn jatkamisen tai päättämisen suhteen. Se päätös on sinun itse tehtävä. Paluutarkastus on joka tapauksessa järjestettävä yllämainitun ohjeistuksen mukaisesti.

Pääsääntöisesti tuberkuloositartunta tai piilevä / latentti tuberkuloosi-infektio ei näy keuhkojen röntgenkuvassa. Keuhkokuvassa saatetaan harvoin nähdä pieni kalkkeuma tai arpimuodostuma, jotka voivat viitata siihen.

Latenttia tuberkuloosi-infektiota selvitettäessä otetaan veritesti (IGRA-testi), pienillä lapsilla voidaan käyttää myös Mantoux-testiä. Voit lukea lisää tästä.

Selvitysten yhteydessä otetulla keuhkokuvalla poissuljetaan aktiivinen keuhkotuberkuloosi. Joskus aktiivinen tuberkuloosi voi olla vähäoireinen tai oireeton, mutta se voi silti näkyä keuhkojen röntgenkuvassa. On tärkeää, että aktiivista keuhkotuberkuloosia ei erehdytä hoitamaan latenttina tuberkuloosi-infektiona. Siksi keuhkokuvaus kuuluu tutkia ennen mahdollista latentin tuberkuloosi-infektion hoitoa.

Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa  asuvan henkilön  taudinkuvasta päättelen, että hänellä on suuren tartuntariskin keuhkotuberkuloosi. Koska olet asunut lähes kolme viikkoa samassa asunnossa hänen kanssaan, olet altistunut merkittävästi. Oireesi ovat alkaneet varsin nopeasti altistumisen jälkeen, joten on hyvinkin mahdollista, että kysymys on jostain muusta hengitystieinfektiosta. Esimerkiksi korona- ja RSV-infektio aiheuttavat limaista yskää.

Tuberkuloosin oireet ilmaantuvat perusterveellä aikuisella tavallisimmin aikaisintaan 6 kk – 2 vuoden sisällä altistumisesta. Keuhkokuvaan muutokset tulevat näkyviin hyvin vaihtelevasti. Pääsääntöisesti keuhkotuberkuloosiin viittaa yli 3 viikkoa jatkunut / paheneva yskä ja tuolloin otettu keuhkokuva voi tuoda esiin muutokset. Sinun oireesi ovat kestäneet vasta pari päivää.

Joka tapauksessa sinun on syytä ottaa yhteyttä oman asuinpaikkasi terveyskeskukseen ja kertoa voimakkaasta altistumisestasi tuberkuloosille ja nykyisistä oireistasi. Vaikka nykyiset oireesi eivät johtuisi tuberkuloosista, sinulle tulee järjestää tartunnanjäljitystutkimukset. Ne ovat sinulle tartuntatautilain perusteella maksuttomat. Voit lukea lisää tästä linkistä. Koska altistuminen on tapahtunut ulkomailla, on sinua tutkivan th-ammattilaisen ilmoitettava altistumisesi hyvinvointialueesi tartuntatautiviranomaisille. Olisi hyvä, jos saisit tietoosi tuberkuloosiin sairastuneelta henkilöltä hänen tuberkuloosikantansa laatu (onko lääkeherkkä tuberkuloosi vai onko lääkeresistenssiä). Jos hänen sairaudessaan on kyse lääkkeille vastustuskykyisestä tuberkuloosista, on sinulle järjestettävä seurantakeuhkokuvaukset kahden vuoden ajan.

Suosittelen noudattamaan hyvää yskimishygieniaa ja käyttämään tavallista suu-nenäsuojainta kodin ulkopuolella lähikontakteissa nykyisten oireiden vuoksi. Sairasloman tarpeesta suosittelen neuvottelemaan sinua hoitavan lääkärin kanssa.

Ei voi. Tuberkuloosi ei tartu suurista pisaroista, eritteistä tai syljestä. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Tuberkuloosibakteerin täytyy päästä alahengitysteihin, keuhkorakkulatasolle asti aiheuttaakseen tartunnan. Keuhkotuberkuloosia sairastavan henkilön puhuessa, yskiessä, aivastaessa tai laulaessa ilmaan leviää tuberkuloosibakteereja sisältäviä, mikroskooppisen pieniä, 1-5 μm eli millimetrin tuhannesosan kokoisia pienhiukkasia. Näitä ei voi silmin nähdä eikä hengittäessä tuntea. Samassa sisätilassa (esimerkiksi samassa huoneessa tai asunnossa) pitkään tai toistuvasti oleskeleva henkilö voi saada tuberkuloosibakteereita omiin keuhkoihinsa hengitysilman mukana. Suurin riski saada tartunta on yhdessä asuvilla perheenjäsenillä.

En ole aivan varma tarkoitatteko, että henkilö on saanut tartunnan vai onko hän sairastunut tuberkuloosiin. Kysymyksestänne ei käy myöskään ilmi, onko tartunnan saanut henkilö edelleen asunnossa.

Tartunnan saanut ei ole sairas. Jos asunnossa asuva henkilö on saanut tuberkuloositartunnan eikä hänellä ole tuberkuloosin oireita, hän ei levitä tautia. Näin ollen riskiä ei ole asuipa henkilö asunnossa tai ei. Koska on pieni mahdollisuus, että henkilö sairastuu joskus myöhemmin elämässään, tartunnan saaneita pyydetään pitämään mielessä tuberkuloosin oireet.

Tuberkuloositartuntaa levittää vain keuhkotuberkuloosia sairastava, joka ei ole saanut riittävän pitkään lääkehoitoa sairauteensa. Tuberkuloosibakteereja leviää ilmaan, kun tautia sairastava puhuu, laulaa, yskii tai aivastaa. Samassa sisätilassa, esimerkiksi huoneessa, oleskeleva ihminen voi saada bakteereita keuhkoihinsa hengitysilman mukana ja saada tartunnan. Suurin riski on yhdessä asuvilla perheenjäsenillä. Satunnaisissa kontakteissa tartuntavaara on hyvin pieni.

Jos muutatte asuntoon, jossa on asunut henkilö, joka on sairastanut keuhkotuberkuloosia ja muuttanut asunnosta pois, teillä ei ole riskiä saada tuberkuloositartuntaa. Tuberkuloosia ei voi saada käyttämällä samoja astioita, ruokailuvälineitä kuin sairas, eikä sairaan käyttämistä vaatteista tai asunnon pinnoista tai huonekaluista.

Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Tartunta on mahdollinen henkilöillä, jotka oleskelevat pitkään tai toistuvasti samassa sisätilassa tartuttavaan keuhkotuberkuloosiin sairastuneen kanssa. Sairastuneen kanssa asuvat lähipiiriin kuuluvat ovat suurimmassa riskissä saada tartunnan. Vain yksi kymmenestä tartunnan saaneista sairastuu tuberkuloositautiin.

Sisätilan koko ja ilmanvaihto vaikuttavat huomattavasti tartuntariskiin. Uimahallit ovat suuria tiloja, joissa ilmanvaihto on koneellinen ja tehokas. Siten tartuntariski tällaisessa tilassa on erittäin pieni, jopa olematon. Veden välityksellä tuberkuloosi ei tartu.

On hyvä tietää, että Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille ja pakolaisille tehdään mahdollisimman pian maahantulon jälkeen tuberkuloositarkastus. Tähän kuuluu mm keuhkokuvaus. Tarkastuksessa löydetään keuhkotuberkuloosia sairastavat ja heidät ohjataan jatkotutkimuksiin ja hoitoon.

Tuberkuloosi ei tartu kosketuksesta pulloon eikä syljen välityksellä. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Tartunta on mahdollinen henkilöillä, jotka oleskelevat pitkään tai toistuvasti samassa sisätilassa tartuttavaan keuhkotuberkuloosiin sairastuneen kanssa. Tuberkuloosibakteereja leviää ilmaan, kun tautia sairastava puhuu, laulaa, yskii tai aivastaa. Samassa sisätilassa, esimerkiksi huoneessa, oleskeleva ihminen voi saada bakteereita keuhkoihinsa hengitysilman mukana ja saada tartunnan. Sairastuneen kanssa asuvat lähipiiriin kuuluvat ovat suurimmassa riskissä saada tartunnan. Sisätilan koko ja ilmanvaihto vaikuttavat huomattavasti tartuntariskiin.

Tuberkuloosia ei voi siis saada itse pullosta. Jos sairastunut ja kaveri ovat kuitenkin juoneet ja oleskelleet useita tunteja tai toistuvasti yhdessä samassa huoneessa tai huoneistossa, on mahdollista, että kaveri saa tartunnan edellä kuvatulla tavalla. Riski kasvaa, jos huone on pieni ja huonosti tuuletettu. Satunnaisissa kontakteissa tartuntavaara on pieni.

On hyvä kuitenkin muistaa, että vain pieni osa tartunnan saaneista sairastuu tuberkuloositautiin.

Tuberkuloosi ei tartu kosketuksesta pulloon eikä syljen välityksellä. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Tartunta on mahdollinen henkilöillä, jotka oleskelevat pitkään tai toistuvasti samassa sisätilassa tartuttavaan keuhkotuberkuloosiin sairastuneen kanssa. Tuberkuloosibakteereja leviää ilmaan, kun tautia sairastava puhuu, laulaa, yskii tai aivastaa. Samassa sisätilassa, esimerkiksi huoneessa, oleskeleva ihminen voi saada bakteereita keuhkoihinsa hengitysilman mukana ja saada tartunnan. Sairastuneen kanssa asuvat lähipiiriin kuuluvat ovat suurimmassa riskissä saada tartunnan. Sisätilan koko ja ilmanvaihto vaikuttavat huomattavasti tartuntariskiin.

Tuberkuloosia ei voi siis saada itse pullosta. Jos sairastunut ja kaveri ovat kuitenkin juoneet ja oleskelleet useita tunteja tai toistuvasti yhdessä samassa huoneessa tai huoneistossa, on mahdollista, että kaveri saa tartunnan edellä kuvatulla tavalla. Riski kasvaa, jos huone on pieni ja huonosti tuuletettu. Satunnaisissa kontakteissa tartuntavaara on pieni.

On hyvä kuitenkin muistaa, että vain pieni osa tartunnan saaneista sairastuu tuberkuloositautiin.

Tuberkuloosi ei tartu pinnoilta, vaan tartunta vaatii bakteerien pääsemisen pienhiukkasten muodossa hengitysilman mukana keuhkoihin. Näin voi tapahtua esimerkiksi oleskeltaessa pitkään tai toistuvasti samassa sisätilassa keuhkotuberkuloosia sairastavan kanssa. Tuberkuloosi ei tartu ylipainehengityshoitoon tarkoitetun CPAP-laitteen tai letkujen välityksellä.

Voitte olla huoletta, sillä tuberkuloosi ei tartu tällä tavoin ohikulkijoista. Yskälle on lukuisia muitakin syitä, tavallisimpia ovat virusten aiheuttamat hengitystietulehdukset. Tuberkuloosi tarttuu huonosti, suurimmassa tartuntariskissä ovat hengitysteiden tuberkuloosiin (tavallisimmin keuhkotuberkuloosiin) sairastuneen kanssa asuvat henkilöt ja lähipiiri. Tartuntavaara liittyy yleensä hengitysteiden tuberkuloosiin, ja tavallisesti tähän sairastuneella on taudin oireena pitkittynyttä yskää ja ysköksiä.

PEF-mittarit ovat yleensä henkilökohtaisia, mutta esimerkiksi päivystysasemilla tai lääkäriasemilla voi olla tilanteita, jolloin usea potilas käyttää samaa mittaria. Tuolloin mittarissa pitäisi olla yksisuuntainen kalvoventtiili, joka estää edellisen henkilön mahdollisen uloshengitysjäämän kulkeutumisen seuraavaan potilaaseen. Mittarit puhdistetaan laitteen valmistajan ohjeen mukaisesti potilaiden välillä. Tuberkuloosi ei tartu pinnoilta tai esineiden välityksellä.

Mainitsemassanne tilanteessa tartuntariskiä ei ole. Yskineen henkilön käyttämä hengityssuojain (tavallinen suu-nenäsuojain) estää tuberkuloosibakteereita sisältävien pienhiukkasten vapautumisen huonetilaan. Suojaimen raottaminen hetkeksi ei muodosta suurta riskiä. Lisäksi olette oleskellut samassa tilassa lyhyen ajan.

Olet altistunut työssäsi terveydenhoitoalalla tartuttavalle tuberkuloosille. Tuberkuloosi tarttuu huonosti, vain kolmasosa altistuneista henkilöistä saa tartunnan ja yksi kymmenestä tartunnan saaneesta sairastuu tuberkuloosiin. Syytä paniikkiin ei ole. Tuberkuloosille altistuminen työssä ei siis tarkoita sitä, että juuri sinä sairastuisit.

Yksilöllisen tartuntariskin arviointi on vaikeaa, eikä absoluuttisia turvarajoja ole. Suurin tartunta- ja sairastumisriski on tartuntavaarallista tuberkuloosia sairastavan kanssa samassa taloudessa asuvilla perheenjäsenillä. Työntekijän katsotaan altistuneen merkittävästi (lähikontakti), jos hänen yhteenlaskettu altistumisaikansa on yli 8 tuntia. Jos aikamäärää on vaikea arvioida, on nyrkkisääntönä vähintään kahden työvuoron aikana tapahtunut lähihoito. Tietyt toimenpiteet, joissa muodostuu runsaasti hienojakoista aerosolia kuten hengitysteiden liman imeminen, katsotaan kertaluontoisena merkittäväksi altistumiseksi.

Koska mainitsemassasi tilanteessa tartuttava tuberkuloosi havaittiin vasta ruumiinavauksen yhteydessä, informaatioketjuun on saattanut tulla viivettä. Yleensä toimitaan seuraavalla tavalla (alueellisia ja paikallisia eroja toimintatavoissa voi olla):

Erikoissairaanhoidon tuberkuloosiasiantuntijat kartoittavat altistustilanteet (voi olla useitakin hoitopaikkoja ja tilanteita) yhteistyössä perusterveydenhuollon toimijoiden kanssa ja ottavat yhteyttä hoitoyksiköihin. Osastonhoitaja kerää altistuneiden työntekijöiden nimilistat ja työntekijät selvittävät altistumistilanteensa mahdollisesti erityistä kaavaketta käyttäen. Nämä toimitetaan työterveyshuoltoon, joka vastaa jatkotoimista.

Jos työntekijän altistumistilanne arvioidaan merkittäväksi, järjestetään työntekijälle alkutarkastus ja keuhkokuvaus kahdesti vuoden välein. On myös mahdollista, että altistunut työntekijä ohjeistetaan kirjallisella tiedotteella ja lääkärin tarkastus tehdään vain sellaiselle työntekijälle, jolla on jokin puolustusjärjestelmää heikentävä perussairaus tai lääkitys. Tällainen työntekijä lähetetään latentin tuberkuloosi-infektion arvioon erikoissairaanhoitoon. Raskaus ei ole tällainen tila.

Raskaana olevan työntekijän osalta toimitaan muutoin samalla tavalla kuin edellä on kuvattu, mutta ensimmäinen keuhkokuva otetaan sikiö suojaten viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Jos raskaana olevalle työntekijälle tulee tuberkuloosiin viittaavia oireita, tulee ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin. Tuolloin tehdään keuhkokuvaus ja muut tarvittavat tutkimukset jo aiemmin.

Raskaana oleva tuberkuloosille työssään merkittävästi altistunut työntekijä voi ottaa asian puheeksi äitiysneuvolassa. Syntyvälle lapselle voidaan tällä perusteella antaa BCG-rokotus. Jos perheessä on alle 7-vuotiaita rokottamattomia lapsia, arvioi lapsen terveydenhoidosta vastaava lääkäri (esim. lastenneuvolassa) BCG-rokotustarpeen THL:n suosituksen mukaan.

Kiitos kysymyksestänne. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Tartunta edellyttää, että henkilö on itse samassa sisätilassa sairastuneen kanssa. Tuberkuloosi ei tartu käyttämällä yhteisiä astioita, kirjoja tms., eikä halaamalla tai muuten koskettamalla henkilöä tai hänen käyttämiään tavaroita.

Kun keuhkotuberkuloosia sairastava henkilö puhuu, yskii tai laulaa, ilmaan leviää tuberkuloosibakteereja sisältäviä pienhiukkasia. Samassa sisätilassa (esim. samassa huoneessa tai asunnossa) pitkään toi toistuvasti oleskeleva henkilö voi saada tuberkuloosibakteereita omiin keuhkoihinsa hengitysilman mukana ja saada tartunnan. Henkilö, jolla on imusolmuketuberkuloosi, ei tartuta muita, koska tuberkuloosibakteerit eivät pääse imusolmukkeista ilmaan.

Jos imusolmuke on kuitenkin avoin ja vuotava eikä sairas vielä saa tuberkuloosilääkitystä, pieni tartunnan mahdollisuus on olemassa tietyissä tilanteissa. Tällainen tilanne on esim. silloin, kun imusolmuketta puhdistetaan varomattomasti vaikkapa suihkuttamalla ja bakteereja voi levitä ilmaan. Tällöin vaarassa ovat sellaiset henkilöt, jotka oleskelevat samassa sisätilassa sairaan kanssa. Tartunta on myös mahdollista, jos henkilöllä on sekä imusolmuke että keuhkotuberkuloosi.

Kysymyksenne perusteella enollanne näyttäisi olevan pelkästään imusolmuketuberkuloosi eikä hän silloin tartuta muita. Näin ollen sinulla ei ole syytä huoleen.

Kiitos kysymyksestänne. Mikäli henkilö altistuu tuberkuloosille, hän ei voi välittää tartuntaa eteenpäin ilman, että ensin itse saa tartunnan (vain n. joka kolmas altistuttuaankin saa tartunnan) ja sairastuu varsinaiseen tuberkuloositautiin (tuberkuloositartunnan saaneista vain joka kymmenes saattaa sairastua pitkän ajan kuluessa).

Kysymyksestänne ei käy selville minkälainen tuberkuloosi opiskelijalla on eikä onko opiskelija tartuttava vai ei. Jos opiskelijalla on ollut tartuttava tuberkuloosi, hänen lähikontaktinsa oppilaitoksessa tutkitaan. Tästä voitte lukea lisää tuberkuloosi.fi sivuston Olenko vaarassa -osiosta.

Astma ei ole tunnettu tuberkuloosin riskitekijä, mutta mikäli astmaatikko sairastuu tuberkuloosiin, joudutaan hänen lääkityksiään astman suhteen usein tehostamaan.

Ystävälläsi ei ole ollut tartuttavaa keuhkotuberkuloosia, joten sinulla ei ole tästä tilanteesta johtuvaa tartuntariskiä eikä tämän takia tarvitse mennä tutkimuksiin.

Vain henkilö, joka sairastaa hengitysteiden tuberkuloosia (keuhkotuberkuloosi yleisin) voi levittää tartuntaa. Vain osa heistä on tartuttavia. Tällöin ysköksen tuberkuloosivärjäyksessä nähdään bakteereja (positiivinen tulos) tai henkilöllä on keuhkoissa sellaisia muutoksia, että hänen katsotaan olevan tartuttava. Yleensä tartunta edellyttää pitkäaikaista oleskelua samassa sisätilassa sairastuneen kanssa. Suurin riski saada tartunta on samassa perheessä asuvilla henkilöillä. Kuitenkin vain kolmasosa niistä, jotka ovat olleet tartuttavaa tuberkuloosia sairastavan kanssa läheisessä ja pitkässä kontaktissa, saa tartunnan. Tuberkuloosi ei siis tartu helposti. Tehokas lääkehoito vähentää tartunnan riskiä melko nopeasti. Yleensä potilas siirretään kotihoitoon siinä vaiheessa, kun hänen lääkityksensä on kestänyt jo jonkin aikaa eikä hänen enää katsota olevan tartuttava (yskösten TB-värjäystutkimuksen tulos on negatiivinen).

Kysymyksestänne ei käy ilmi, minkälainen tuberkuloosi potilaalla oli eikä se kuinka pitkään hän oli saanut siihen lääkehoitoa. Kontaktinne oli kuitenkin lyhyt ja jos potilas on ottanut lääkkeensä säännöllisesti, tartunnan riskiä ei ole.

Tuberkuloosi tarttuu huonosti. Sadasta henkilöstä, jotka oleskelevat pitkään tai toistuvasti samassasisätilassa tartuttavaan keuhkotuberkuloosiin sairastuneen kanssa, arviolta kolmenkymmentä saa tuberkuloositartunnan ja heistä vain yksi kymmenestä eli kolme sairastuu tuberkuloosiin. Tartunnan saamisen riski on suurin sairastuneen lähipiirillä (samassa taloudessa asuvat), koska he viettävät paljon aikaa samoissa sisätiloissa. Tuberkuloositartunnan riski on samanlainen oli kyseessä lääkkeille herkkä tai vastustuskykyinen kanta.

Tartuntariskiin vaikuttaa altistumisajan lisäksi myös sairastuneen keuhkotuberkuloosin oireiden voimakkuus, yskimishygienia ja sisätilan koko ja ilmanvaihto. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä.

Pienpisaroissa tuberkuloosibakteeri pääsee ilmavirtojen mukana leijailemaan myös huoneesta toiseen huoneiden ovia avattaessa / suljettaessa ja ihmisten liikkuessa yhteisissä tiloissa. Avokonttori on tilana suurempi kuin yksittäinen työhuone ja yleensä tehokkaasti ilmastoitu (mahdollisesti koneellinen ilmanvaihto). Näin ollen ei voi yksiselitteisesti arvioida, kummassa työympäristössä tuberkuloosin tarttumisen riski olisi suurempi.

Sairastumisriski tartunnan saamisen jälkeen on suurin henkilöillä, joilla on jokin vastustuskykyä heikentävä perussairaus tai lääkitys. (https://tuberkuloosi.fi/olenko-vaarassa/riskiryhmat/). Tämän vuoksi altistuneilta kysytään näitä asioita ja jos jokin sairastumisriskiä lisäävä tekijä löytyy, tehdään jatkotutkimuksia, joilla selvitetään mahdollinen tuberkuloositartunta (veritesti, IGRA). Jos tuberkuloositartunta todetaan, tarjotaan sairastumisriskissä olevalle henkilölle mahdollisuutta lääkehoitoon, jolla estetään tuberkuloositaudin kehittyminen. (https://tuberkuloosi.fi/tuberkuloosi/tartunta/)

Tuberkuloositartunnan saanut henkilö ei tartuta. Hän voi jatkaa työtään ja harrastuksiaan normaalisti. On mahdollista, että kukaan teistä samalla työpaikalla altistuneista ei sairastu. Koska tuberkuloosin kehittyminen tartunnan jälkeen voi viedä useita vuosia tai vuosikymmeniä, on kuitenkin hyvä muistaa tuberkuloosin oireet (pitkittynyt yskä, yskökset, limaisuus, ruokahaluttomuus, tahaton laihtuminen, väsymys, voimakas yöhikoilu, kuumeilu) ja hakeutua tällaisten oireiden mahdollisesti ilmaantuessa lääkärin tutkimuksiin.

Työterveyshuollon tehtävänä on selvittää työtehtävissä tapahtunut altistumistilanne ja kirjata työntekijän altistuminen potilaskertomukseen. Luetteloa altistuneista säilytetään työterveyshuollossa 40 vuotta

viimeisen tiedossa olevan altistumisen jälkeen. Työntekijän tuberkuloosi on ammattitauti, kun sen voidaan todennäköisesti katsoa johtuvan työssä saadusta tartunnasta. Työterveyshuolto järjestää alkutarkastuksen ja keuhkokuvaukset sekä lähettää oireiset tai sairastumisriskissä olevat tuberkuloosille altistuneet henkilöt jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon. Jos työnantaja vaihtuu seuranta-aikana, tulee työntekijän ottaa yhteyttä asuinkunnan terveyskeskukseen, josta järjestetään 12 kk keuhkokuvaus.

Kun epäillään, että henkilöllä, tässä tapauksessa isällänne, on hengitysteiden tuberkuloosi, hänet yleensä eristetään. Sairaalassa tehtävien tutkimusten avulla saadaan selville onko isänne vaivojen syy tuberkuloosi ja voiko hän olla tartuttava.

Vain henkilö, joka on sairastunut tartuntavaaralliseen tuberkuloosiin voi tartuttaa. On mahdollista, että isänne on saanut tartunnan nuorena, jolloin Suomessa tuberkuloosi oli yleinen. Tuberkuloositartunta on eri asia kuin sairaus. Tartunnan saaneella on tuberkuloosibakteereita kehossaan. Bakteerit eivät ole aktiivisessa tilassa. Tällöin henkilöllä ei ole tuberkuloosin oireita eikä hän voi tartuttaa muita. Henkilö voi kuitenkin sairastua tuberkuloosiin myöhemmin elämässään. Tällöin aikaisemmin lepotilassa olleet bakteerit aktivoituvat ja aiheuttavat sairauden. Henkilölle ilmaantuu vähitellen oireita ja tauti voi levitä.  Isänne on voinut tartuttaa tuberkuloosia vasta sairastuttuaan, ei ennen sitä.

Jos katsotaan, että isällänne on tartuntavaarallinen tuberkuloosi, haastattelemalla selvitetään, ketkä ovat voineet altistua. Altistuneihin otetaan yhteyttä. Heidät haastatellaan ja heille tehdään keuhkojen röntgenkuvaus. Tästä prosessista voitte lukea lisää tuberkuloosi.fi-sivuston osiosta olenko vaarassa.

Tartuntariskiin vaikuttaa sairastuneen sairauden laatu, ympäristöolosuhteet ja se kuinka pitkään tai usein sairastunut on ollut tekemisissä muiden kanssa. Riski saada tartunta on suurin samassa taloudessa yhdessä asuvilla perheenjäsenillä. He ovat ns. lähikontakteja. Äitinne on todennäköisesti altistunut tartunnalle asuessaan isänne kanssa, mikäli isänne on tartuttava. Teidän kohdallanne tartuntariski riippuu siitä, kuinka paljon ja minkälaisissa olosuhteissa olette ollut tekemisissä isänne kanssa sen jälkeen, kun hän on sairastunut.

Tuberkuloosi ei tartu helposti. Vain osa tuberkuloosille altistuneista saa tartunnan. Oireeton tartunnan saanut ei tartuta muita ja vain yksi kymmenestä tartunnan saaneista sairastuu. Tuberkuloosi voidaan parantaa lääkkeillä ja tartuttavuus vähenee yleensä muutamassa viikossa lääkehoidon alettua.

Tähän mennessä teille on ehkä selvinnytkin jo nämä asiat. Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin teidän ja isänne kohdalla.

Valitettavasti tyhjentävää vastausta kysymykseenne ei voi antaa. Tartuntariski riippuu olennaisesti vainajan keuhkotuberkuloosin taudin laadusta ja laajuudesta ja oireiden voimakkuudesta (yskä, yskökset) ja kestosta elinaikana.  Lähipiirin tartuntariski on todellinen, jos ruumiinavauksessa todettiin onteloiva keuhkotuberkuloosi tai muutoin keuhkotuberkuloosi oli laajasti keuhkoja vaurioittanut. Tartuttavuuden puolesta puhuu myös se, jos kudosnäytteen erityisvärjäyksessä nähtiin haponkestäviä sauvoja. Silloin tuberkuloosibakteereita on ollut keuhkoissa paljon ja niitä on myös elinaikana vapautunut hengitysilmaan.

Ruumiinavauksessa todettu keuhkotuberkuloosi voi olla myös hyvin pienellä keuhkojen alueella esiintynyt muutos, joka ei ole aiheuttanut tai myötävaikuttanut kuolemaan. Tällöin tartuntariskiä ei juuri ole.

Sairaanhoitopiirin ja kunnan tartuntatautiviranomaisten on vainajan tietojen perusteella arvioitava miehenne mahdollinen tartuttavuus ja tartuttavuusaika.  Tämän perusteella tehdään tarvittava tartunnanjäljitys eli kartoitetaan lähialtistuneet ja heidät ohjataan tutkimuksiin. Tartuntariski on suurin samassa taloudessa asuneilla henkilöillä, koska he ovat altistuneet pisimpään ja eniten. Muiden lähikontaktien osalta ratkaisevaa on se, kuinka kauan he ovat olleet tekemisissä sairastuneen kanssa tartuttavuusaikana.

Sairastumisriski taas riippuu lähialtistuneen iästä ja terveydentilasta (puolustusjärjestelmän toiminta). Alle kouluikäisten lasten osalta sairastumisriski on aikuisia suurempi ja heidät ohjataan lastenlääkärin arvioitavaksi. Jos heillä on osoitettavissa tuberkuloositartunta, aloitetaan sairastumista estävä lääkitys.

Tuberkuloosi tarttuu huonosti: vain kolmasosa lähialtistuneista saa tartunnan ja vain yksi kymmenestä tartunnan saaneesta lopulta sairastuu tuberkuloosiin. Sairastumisen riski on suurin kahden ensimmäisen vuoden aikana tartunnasta. Jos miehenne keuhkotuberkuloosi arvioitiin tartuttavaksi, on tärkeää hakeutua tutkimuksiin, mikäli myöhemmin ilmaantuu tuberkuloosiin sopivia oireita.

Kysymyksesi on monitahoinen ja valitettavasti näillä tiedoilla ei voi antaa täydellistä vastausta. Vastaus perustuu nyt oletukseen, että olet saanut 90-luvulla sairaalan tutkimusten perusteella tuberkuloosiin nykyaikaisen, täysimittaisen (6 kk) hoidon usealla tuberkuloosilääkkeellä. Tämän vuoksi 2016 syntyneelle lapsellesi on tarjottu suosituksen mukaisesti BCG-rokotusta (suosituksen kohta: ”äidillä, isällä, sisaruksella tai henkilöllä, jonka kanssa lapsi asuu, on joskus todettu tuberkuloosi ”). Suositus perustuu kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän arvioon ja tavoitteena on suojata Suomessa BCG-rokotteella ne lapset, joilla on vähäinenkin riski saada tuberkuloositartunta.

Tuberkuloosin uusiutuminen hyvin toteutuneen, nykyaikaisen hoidon aikana on harvinaista, mutta ei täysin mahdotonta. Pienet rokottamattomat lapset ovat perhepiirissä altistuessaan erityisen herkkiä sairastumaan tuberkuloosiin. BCG-rokotus suojaa pieniä lapsia tuberkuloosin vaikeilta muodoilta. Perheesi alle 7-vuotiaat lapset on mahdollista edelleen rokottaa, mutta siihen tarvitaan lähete lastenneuvolasta BCG-rokotuksia antavan lastensairaalan poliklinikalle.

Kerrot, että sinulla on nyt pitkittynyt yskä ja rintatuntemuksia. On tärkeää, että otat yhteyttä terveyskeskukseen ja kerrot tuberkuloosihistoriasi. Keuhkokuva olisi hyvä tarkistaa ja myös tuberkuloosiyskösnäytteet, jos ysköksiä nousee.
Keuhkokuvaan voi jäädä arpia sairastetusta keuhkotuberkuloosista, mutta se on yksilöllistä ja nämä riippuvat sairastetun keuhkotuberkuloosin vaikeudesta. Jälkiä jää enemmän aikuisiällä sairastetun, onteloivan tai laaja-alaisen keuhkotuberkuloosin vuoksi, kuin lapsuusiän keuhkotuberkuloosista. Terveyskeskukseen voidaan tilata luvallasi paitsi hoitoasi koskevat tiedot Auroran sairaalasta, myös lapsena otetut keuhkokuvat vertailua varten.

Suomi ei aseta terveydellisiä vaatimuksia maahantulolle, eikä Suomen maahanmuuttopolitiikka sisällä terveydellisiä kannanottoja.  Myöskään oleskeluluvan saantia ei ole kytketty henkilön terveydentilaan.

Suomessa on velvoittavia määräyksiä ja suosittavia ohjeita maahanmuuttajien terveys- ja tuberkuloositarkastuksista.  Nämä koskevat sellaisia lähtömaita, joissa tuberkuloosi on yleinen.THL ylläpitää sivuillaan maakohtaista lis­taa, josta käy ilmi, suositellaanko kyseisestä maasta tulevalle tuberkuloosiseulontaa: Maahanmuut­tajien seulottavat taudit.

Tässä luettelo näistä velvoitteista ja ohjeista:

• Pakolaisille, turvapaikanhakijoille ja perheenyhdistämisen kautta Suomeen tuleville tulisi järjestää maahantulotarkastus kahden viikon sisällä maahantulosta (Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden infektio-ongelmien ehkäisy, Sosiaali- ja terveysministeriön ohje vuodelta 2009). Tarkastuksen järjestämisvastuu on vastaanottokeskuksilla ja kuntien maahanmuuttajapalveluilla. Tämä on velvoittava ohje.
• Työn, opiskelun, avioliiton solmimisen tai adoption vuoksi Suomeen yli 3 kk ajaksi tuleville pitäisi järjestää terveystarkastus kahden kuukauden sisällä maahantulosta, jos lähtömaan tuberkuloosi-ilmaantuvuus on erittäin korkea (> 150/100 000). (Keuhkotuberkuloosin varhainen toteaminen- Ohje maahanmuuttajien terveystarkastuksista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus, päivitetty vuonna 2017). Tarkastuksen järjestämisvastuu on perusterveydenhuollolla (terveysasemat, äitiys- ja lastenneuvolat), koulu- ja opiskeluterveydenhuollolla, työterveyshuollolla ja kuntien maahanmuuttajapalveluilla.
• Raskaana olevien riskiryhmään kuuluvien maahanmuuttajien tuberkuloosiseulonta (keuhkokuvaus viimeisen raskauskolmanneksen aikana) pitäisi toteutua äitiysneuvolassa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen äitiysneuvolaopas vuodelta 2013 ja Valtakunnallinen tuberkuloosiohjelma, päivitys 2020).
• Tartuntatautilaki velvoittaa tehtäväksi terveystarkastuksen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon toimintayksikköihin sekä kaikkiin alle kouluikäisten lasten hoitotehtäviin harjoitteluun tai työhön meneville henkilöille, jos he ovat lähtöisin erittäin korkean tuberkuloosi-ilmaantuvuuden maista. Jos tehtävään kuuluu vastasyntyneiden hoitoa, tehdään tarkastus matalammalla ilmaantuvuusrajalla (ilmaantuvuus > 50/100 000). Terveystarkastus tehdään terveysasemalla, työterveyshuollossa tai koulu- tai opiskeluterveydenhuollossa.

Velvoittavat ohjeet ja suositukset eivät auta, jos niitä ei noudateta. Suomessa käytännöt vaihtelevat paljon sairaanhoitopiiristä toiseen. Valtakunnallisen tuberkuloosiohjelman mukaan: ”Paikallisesti tulisi sopia sekä laatia ohjeistus siitä, miten ja missä tuberkuloositarkastukset kullekin kohderyhmälle alueella järjestetään”.

Oppilaasi kuuluvat todennäköisesti joidenkin edellä mainittujen tuberkuloositarkastusten piiriin. Ota selvää, miten omalla alueellasi tuberkuloositarkastukset on järjestetty. Sairaanhoitopiirin tartuntatautilääkäri on viimekädessä se henkilö, jolta asiaa voi kysyä.

Olet työssä, jossa riski altistua tuberkuloosille on suurempi kuin esimerkiksi tavallisessa koulutyössä. Työterveyshuolto arvioi terveystarkastusten tarpeellisuuden työpaikan, työtehtävien sekä niihin liittyvän riskin perusteella. Tiettävästi maahanmuuttajakoulutuksen työntekijöille ei ole järjestetty tällaisia tarkastuksia.

Altistumisen ja sairastumisen riski on suurin hengitysteiden tuberkuloosiin sairastuneen kanssa samassa taloudessa asuvilla henkilöillä ja työssä erityisesti terveydenhuollon ammattilaisilla. Jokaisen tuberkuloositapauksen selvittyä tehdään erikoissairaanhoidossa tartunnanjäljitysarvio ja paikalliset tartuntatautiviranomaiset ottavat yhteyttä altistuneisiin henkilöihin jatkoselvityksiä varten.

On tärkeää, että kaikki oppilaasi saavat tietoa tuberkuloosista. Tietämättömyys, häpeä ja pelko voivat estää oireista puhumisen ja viivästyttää diagnoosia. Monikielistä tuberkuloosi-informaatiota voit jakaa oppilaillesi tältä sivustolta. Jos huomaat oppilaallasi tuberkuloosiin viittaavia oireita (pitkittynyt yskä, laihtuminen, voimakas väsymys), ohjaa hänet lääkäriin.

Tartuntariskiä ei tässä tilanteessa ole.

Tartuttavaa keuhkotuberkuloosia (yskösvärjäyksessä nähdään bakteereita tai keuhkojen röntgenkuvassa ontelomuodostuma) sairastavan henkilön tartuttavuus vähenee nopeasti tehokkaan lääkehoidon aloittamisen jälkeen, keskimäärin kahdessa viikossa. Sairaalasta kotiutus tapahtuu tavallisesti tässä vaiheessa.

Tartuttavaa keuhkotuberkuloosia sairastava henkilö voidaan tietyin edellytyksin päästää jatkamaan valvottua hoitoa tartuttavuusaikana kotieristykseen. Jos henkilö on kotieristyksessä tartuttavuusaikana, on suojatoimista annettu hänen kotonaan käyville erillinen ohjeistus.

Keuhkotuberkuloosi tai sen lääkitys ei aiheuta astmaa tai maksakirroosia. Laaja-alaisen tai suuria onteloita keuhkoihin aiheuttanut keuhkotuberkuloosi voi jättää jälkeensä arpia. Tällaisessa tilanteessa keuhkojen toimintakyky on paikallisesti normaalia huonompi ja se voi näkyä myös keuhkojen spirometriatutkimuksen tuloksissa. Keuhkotuberkuloosi voi lisätä riskiä sairastua keuhkoahtaumatautiin.

Valitettavasti ei ole olemassa verikoetta, jolla pystyisi toteamaan sen, sairastatteko tällä hetkellä tuberkuloosia. Verikokeella voidaan todeta, oletteko saanut joskus tuberkuloositartunnan, mutta kyseinen IGRA niminen verikoe ei kerro, sairastatteko tällä hetkellä tuberkuloosia. Erilaiset vatsa- ja mahasuolikanavan oireet ovat yleisiä ja taustalla voi olla monia erilaisia syitä. On tärkeää, että kerrotte Teitä hoitavalle lääkärille, että perheessänne on ollut tuberkuloosia ja että olette aikaan itse sairastanut tuberkuloosin.

Keuhkotuberkuloosin seurauksena voi kehittyä suuriin ja keskikokoisiin keuhkoputkiin laajentumia (bronkiektasiat). Tarkempaa tietoa tämän tilanteen yleisyydestä ei ole käytettävissä. Bronkiektasiamuutokset ovat pysyviä.

Pelkästään uudelleen alkaneen yskän ja yskösten vuoksi ei voi bronkiektasia-diagnoosia asettaa. Myöskään tavallisella keuhkojen röntgenkuvalla ei tilannetta voida luotettavasti todeta. Sen sijaan tietokonekerroskuvauksella keuhkoputken laajentumat näkyvät selvästi. Tämä tutkimus olisi hyvä tehdä, se näyttää myös tavallista keuhkokuvaa paremmin mahdolliset jäljellä olevat keuhkotuberkuloosimuutokset.

Keuhkoputken laajentumien hoidossa on tärkeää hyvän yleiskunnon (aktiivinen kuntoliikunta) ja ravitsemustilan ylläpitäminen. Fysioterapeutti antaa ohjeita liman poistamista auttavista tyhjennyshoidosta. Näillä keinoilla voidaan lievittää yskää ja liman kertymistä. Antibioottihoitoa käytetään vain lyhytaikaisesti pahenemisvaiheiden yhteydessä.

Keuhkoputkien laajentuma lisää alttiutta sairastua keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkokuumeeseen. Siksi on tärkeää ottaa vuosittain kausi-influenssarokote, sen saa ilmaiseksi esimerkiksi asuinalueen terveyskeskuksesta. Bronkiektasiatautia sairastavalle suositetaan myös kertaalleen otettavaa konjugaattipneumokokkirokotetta (PCV 13), jolla estetään pneumokokki-bakteerin aiheuttaman keuhkokuumeen syntymistä. Se on potilaan itse maksettava.

Kysymykseen on mahdotonta antaa tarkkaa tai täydellistä vastausta. Olette saanut tuberkuloosin hoidon 1970-luvulla, joten suurella todennäköisyydellä olette saanut rifampisiinia ja isoniatsidia sisältävää lääkeyhdistelmää. Nämä ovat nykyäänkin tavanomaisen, lääkeherkän tuberkuloosin hoidon tärkeimpiä peruslääkkeitä. Nykyaikaisen tuberkuloosin hoidon jälkeen uusiutumisriski on pieni. Uusiutuminen on tavallisinta vuoden sisällä hoidon päättymisestä. Lievät bronkiektasiat eivät vaikuta uusiutumisriskiin.

Kudosten luovuttamista säädellään tarkoin, siksi tieto sairastamastanne tuberkuloosista on vaikuttanut hylkäävään päätökseen. Taustalla on juuri ajatus siitä teoreettisesta mahdollisuudesta, että kudoksessanne mahdollisesti uinuva tuberkuloosibakteeri voisi aktivoitua kudossiirteen saajalla oireiseksi tuberkuloosiksi. Tämä on siis turvallisuuden maksimointia.

Olet saanut tuberkuloosin hoidon 1980-luvun lopulla, jolloin käytössä oli jo nykyaikaiset, tehokkaat tuberkuloosilääkkeet. Jos hoitosi toteutui hyvin eli otit määrätyt lääkkeet päivittäin puolen vuoden ajan, on tuberkuloosin uusiutumisriski erittäin vähäinen, suorastaan olematon. Siitä huolimatta on hyvä kertoa hoidetusta tuberkuloosista työterveyshuoltoon. Jos Sinulle ilmaantuu myöhemmin mitä tahansa tuberkuloosin oireita (pitkittynyt yli 3 viikkoa kestänyt yskä, limaisia ysköksiä, laihtumista, tavallisuudesta poikkeavaa yöhikoilua tai väsymystä tai epäselvää kuumeilua) on syytä hakeutua viivyttelemättä lääkärin tutkimuksiin ja kerrottava tuberkuloosihistoria.

Tuberkuloosiin liittyy edelleen paljon häpeää, vaikka syytä siihen oikeasti ei ole. Tuberkuloosi ei ole kenenkään itse aiheuttama tauti. Päihdeongelmaisilla on enemmän tuberkuloosia kuin muilla, koska he oleskelevat pitkään samoissa, usein ahtaissa tiloissa ja hakeutuvat myöhään tutkimuksiin, koska päihderiippuvuus on heidän elämässään ensisijalla. Niinpä päihdeongelmainen, syrjäytynyt henkilö voi yskiä kuukausimääriä ennen tutkimuksiin pääsyä.

Tuberkuloosi liitetään helposti köyhyyteen ja epähygieenisiin olosuhteisiin, mutta kyse on tartuntataudista, johon voi sairastua kuka tahansa, vaikka suuryrityksen johtaja. Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä.  Oleskelemalla samassa sisätilassa riittävän kauan keuhkotuberkuloosia sairastavan kanssa ja vain hengittämällä samaa ilmaa voi tartunta tapahtua. Tuberkuloosi ei tartu pinnoilta eikä liity millään tavalla hygieniaan.  Piintyneitä mielikuvia ja asenteita on vaikea muuttaa. Mutta siihen pyrimme tällä sivustolla. Toivon, että saat tähän asiaan apua täältä.

Asialla on myös merkitystä lastenlastesi kannalta. Kerrot, että heidät on rokotettu, mikä on hyvä asia. Kuten ehkä tiedät, BCG-rokotus on annettu vuodesta 2006 lähtien vain riskiryhmään kuuluville vastasyntyneille. Lastenlapsesi kuuluvat riskiryhmään, sillä olet paljon tekemisissä heidän kanssaan ja mikäli kaikesta pienestä todennäköisyydestä huolimatta tuberkuloosi uusiutuisi, olisivat pienet alle 5-vuotiaat lapset herkkiä sairastumaan vakavasti. Nyt rokote suojaa heitä.

Kysyt vielä aviomiehesi riskiä. Jos sairastuisit uudelleen ja tautisi ehtisi muuttua tartuttavaksi, voisi miehesi saada tartunnan. Tartunnan saaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin sairastuminen, vain yksi kymmenestä tartunnan saaneesta aikuisesta sairastuu. Lisäksi varhainen taudin havaitseminen (eli lääkäriin ja keuhkokuvaan, jos yllä mainittuja oireita ilmaantuu) suojaa miestäsi.

Kannat vastuullisena ihmisenä paljon huolta asiasta. Ihmettelet myös mistä olet tartunnan alun perin saanut. On mahdollista, että olet saanut tuberkuloositartunnan jo lapsuus- / nuoruusiässä, jolloin tuberkuloosia on paljon enemmän kuin 1980-luvulla. Lapsuudessasi / nuoruudessasi tapauksia ei myöskään selvitetty niin perusteellisesti kuin nykyään. On myös mahdollista, että tuberkuloosiin liittyvä häpeä on saattanut estää tartuntasi lähdettä kertomasta taudistaan Sinulle.

Neuvoisin kertomaan avoimesti lähipiirille tuberkuloosistasi, sen hoidosta ja paranemisestasi.  Jatka terveellisiä elämäntapoja ja suositeltavaa on käyttää D-vitamiinilisää pimeänä vuodenaikana. Hyvä vastustuskyky suojaa tuberkuloosin uudelleen puhkeamiselta.

Tuberkuloosi oli yleinen kansantauti ollessanne lapsi ja nuori. Tartunnan mahdollisuus oli tuolloin huomattavasti suurempi kuin nykyään, vaikka tavallisinta silloinkin oli tartunta lähipiiristä. Keuhkokuvalöydös sopii tuberkuloosin jättämiksi arviksi, ja se on tullut ikänne vuoksi ensisijaisesti röntgenlääkärille mieleen. On mahdollista, että olette sairastanut keuhkotuberkuloosin varsin vähäoireisena infektiona ja elimistönne on pystynyt nujertamaan taudin omin voimin. Taudinkuvan kehittymiseen vaikuttaa monet tekijät, kuten perintötekijät, puolustusjärjestelmän vahvuus ja sairastumisen aikainen ravitsemustila. On myös mahdollista, että jokin muu tekijä on jättänyt kyseiset muutokset keuhkoihinne.

BCG-rokotus ei estä keuhkotuberkuloosiin sairastumista, se suojaa pieniä lapsia vakavilta tuberkuloosin tautimuodoilta.

Kysytte miten tietoon tulisi suhtautua. Ilmeisesti olette tällä hetkellä täysin terve. Jos aamuisin on vähänkään limaisuutta ja yskää, voisitte pyytää terveyskeskuksesta lähetteen tuberkuloosiyskösnäytteisiin. Ne otetaan kolmena perättäisenä aamuna. Jos yskösnäytteitä on mahdoton saada tuotettua (sylkeä ei kannata tutkia), seuratkaa omaa terveydentilaanne ja hakeutukaa viivyttelemättä tutkimuksiin, jos teille ilmaantuu pitkittynyttä yskää, ysköksiä, voimakasta väsymystä, voimakasta yöhikoilua, ruokahaluttomuutta ja tahatonta laihtumista tai epäselvää lämpöilyä. Silloin otetaan uusi keuhkokuva, kerätään yskösnäytteet ja tehdään tarvittaessa muita tarvittavia tutkimuksia.

Ette ole tartuntavaara kenellekään ja voitte jatkaa normaalia elämää. Asian tiedostaminen, omasta terveydestä huolehtiminen (hyvä ravitsemus, riittävä uni ja liikunta, D-vitamiinilisä) ja hoitoon hakeutuminen, mikäli oireita ilmaantuisi, on tärkeintä.

Kyllä voi. Tuberkuloosi-infektio käynnistää monimutkaisen elimistön puolustusjärjestelmän vasteen, joka tunnetaan vielä vaillinaisesti. Vaikka sairastettu tuberkuloositauti jättää puolustusjärjestelmään muistin kohdatusta tuberkuloosibakteerista, se ei riitä estämään sairastumasta uudelleen. Näin voi käydä erityisesti niissä maissa, joissa tuberkuloositautia on väestössä paljon ja uuden tuberkuloositartunnan mahdollisuus on suuri.

On myös mahdollista, että jo kertaalleen hoidettu tuberkuloositauti uusii. Tällöin elimistöön on jäänyt joitakin jakautumiskykyisiä tuberkuloosibakteereita, jotka alkavat lisääntyä ja käynnistävät uudelleen sairastumisen. Silloin kyse on saman tuberkuloosikannan aiheuttamasta infektiosta. Riski uusiutumiseen on suurin kahden tuberkuloosihoidon jälkeisen vuoden aikana.

Tuoreen väitöstutkimuksen perusteella tiedetään, että Suomen olosuhteissa tuberkuloosiin uudelleen sairastuminen on harvinaista (0.6 % tuberkuloositapauksista). Uudelleen sairastumisen syy oli 80 %:lla taudin uudelleen aktivoituminen.

Tuberkuloosi tautina tunnettiin jo antiikin Kreikassa, jossa sille annettiin nimitys phthisis (näivetystä kuvaava sana). Länsimaisen lääketieteen isä, lääkäri Hippokrates (noin 460-377 eKr.) kirjoitti phtisikseen sairastuttavan tavallisimmin 18-35 vuoden ikäisinä. Galenos (129-216 jKr.) suositti tautiin parannuskeinoina raitista ilmaa, maitoa ja merimatkoja.

Tartuntatapaa ei tunnettu, mutta tartuntoja ihmisten välillä epäiltiin. Italialainen lääkäri Girolamo (Hieronymos) Fracastoro (1468-1553) päätteli 1500-luvulla, että keuhkotuberkuloosi oli tarttuva sairaus. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa tautiin kuolleet piti ilmoittaa viranomaisille ja heidän henkilökohtaiset tavaransa poltettiin, koska ajateltiin taudin tarttuvan esineiden välityksellä. 1700-luvulla taas alettiin epäillä taudin olevan perinnöllisen, koska kokonaiset isot perheet sairastuivat, mutta sairastuneita hoitavat saattoivat säästyä taudilta. Suomessakin tuberkuloosin esiintymisen tietyissä taloissa ja perhekunnissa katsottiin olevan todistuksena sairauden perinnöllisyydestä tai asuinpaikan epäterveellisyydestä.

1800-luvulla tautia alettiin kutsua tuberkuloosiksi. Vuonna 1882 saksalainen lääkäri, Robert Koch, löysi tuberkuloosia aiheuttavan Mycobacterium tuberculosis-bakteerin. Georg Cornet esitti vuonna 1888, että tuberkuloosi leviää ennen kaikkea potilaan kuivuneista ysköksistä syntyneen pölyn välityksellä. Sen seurauksena annettiin yksityiskohtaisia ohjeita mm. käyttäytymisestä sisätiloissa (”älä sylje lattialle”), kirjojen säilyttämisestä lasikaapeissa ja jopa naisten hameiden pituudesta. Hameen helman tuli olla 10 cm lattian pinnan yläpuolella, jotta se ei keräisi pölyä luudan tapaan.

Vuonna 1934 amerikkalainen tiedemies, William F. Wells julkaisi teoriansa ilman välityksellä tarttuvista taudeista ja piti mahdollisena, että sekä tuberkuloosi että tuhkarokko leviävät ihmisestä toiseen pienpisaroissa. Vasta vuonna 1955 tutkija Richard Riley yhdessä mentorinsa Wellsin kanssa osoitti tuberkuloosin ilmavälitteisen tartunnan todeksi marsuilla tehdyissä eläinkokeissa.

Tuberkuloosin hoito perustui pitkään yleiskunnon kohottamiseen joko kotioloissa tai entistä useammin korkeassa ilmanalassa sijaitsevissa parantoloissa. Parantolahoito käynnistyi Keski-Euroopassa 1850-luvulla ja levisi tuberkuloosiin sairastuneiden hoitomalliksi myös Suomeen.  Tuberkuloosiparantoloissa hoidon keskeiset elementit olivat lepo, auringonvalo, raitis ulkoilma, hyvä ravitsemus ja elämänrytmin säännöllisyys. 1920-luvulta alkaen Suomen parantoloissa alettiin harjoittaa vähitellen myös kirurgisia hoitomuotoja: tehtiin ilmarinta, öljyrinta, palleahermon katkaiseminen, rinnanmuovausleikkaus. 1950-luvulla otettiin käyttöön vielä sairastuneen keuhkon osan poistoleikkaukset. Voit lukea lisää parantolahistoriasta tästä.

Tuberkuloosiin tehoavia lääkkeitä saatiin käyttöön vähitellen vasta 1940-luvun lopussa, yksi kerrallaan. 1950-luvulla Suomessa oli käytössä lihakseen pistettävä streptomysiini ja suun kautta annosteltavat para-aminosalisyylihappo (PAS), isoniatsidi ja sykloseriini. 1960-luvun lopussa käyttöön saatiin etambutoli, rifampisiini ja pyratsiiniamidi. Vasta vuonna 1984 löytyi tehokas lääkeyhdistelmä (rifampisiini, isoniatsidi, pyratsiiniamidi ja etambutoli), jota käytetään nykyäänkin lääkeherkän tuberkuloosin hoidossa. Uuden lääkeyhdistelmän myötä hoidon kesto lyhentyi aiemmasta puolestatoista vuodesta puoleen vuoteen. Voit lukea lisää tuberkuloosin lääkehoidosta tästä.

Kiitos kysymyksestänne.

Olette saanut tuberkuloosiin lääkehoitoa kahden vuoden ajan silloin käytössä olleilla tuberkuloosilääkkeillä. Lääkeyhdistelmä ei käy kysymyksestänne ilmi. Siihen aikaan käytettiin tavallisesti lihakseen pistettävää streptomysiiniä, suun kautta otettavia PAS-rakeita ja tablettimuodossa annosteltavia isoniatsidia ja ehkä myös muita lääkkeitä kuten tioasetatsonia ja pyratsiiniamidia.

Tuberkuloosilääkkeiden haittavaikutukset tulevat esiin lääkehoidon aikana, ne ovat useimmiten ohimeneviä eivätkä ne pääsääntöisesti jätä pysyviä haittoja elimistöön. Poikkeuksena on pistettävän tuberkuloosilääkkeen, streptomysiinin, mahdollisesti aiheuttama kuulovaurio tai tasapainohäiriö, jotka voivat jäädä pysyviksi. Jos tähän viittaavia oireita (kuulon heikkeneminen, tinnitus, huimaus ja silmävärve) ei ole hoidon aikana ilmaantunut, ei ole syytä huoleen. Nämä haittavaikutukset eivät tule esiin myöhemmin.

Toinen kysymys oli saamanne säderasituksen merkitys. Röntgentutkimuksista lasketaan pinta-annoksen ja kuvausteknisten tietojen avulla efektiivinen annos E (yksikkö mSv), jota käytetään kuvaamaan säteilystä kuvattavalle henkilölle aiheutunutta syöpäriskiä. Yksilöiden säteilyaltistus riippuu kuvausten lukumäärästä, tekotavasta ja röntgenlaitteesta. Pienoisröntgenkuvauksen efektiivinen annos oli vuosina 1960–1969 0,24 mSv, täysikokoisen kuvan 0,11 mSv. Teistä on otettu täysikokoisia keuhkokuvia ilmeisesti 24 kertaa kahden vuoden aikana eli tuona aikana saatu efektiivinen annos on ollut 24 x 0,11 mSy eli noin 3 mSy. Olette saanut siis yhtä suuren säderasituksen noiden kahden vuoden aikana kuin tänä päivänä saa yhdestä keuhkojen tietokonekerroskuvauksesta. Tällaiseen säderasitukseen liittyvä syöpäriski on olematon verrattuna esimerkiksi tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpäriskiin. Joten tästä asiasta ei tarvitse olla huolissaan.

Nykyisen digitaalisen keuhkokuvan (etu- ja sivuprojektio) aiheuttama säderasitus on hyvin vähäinen. Säteilyannos on noin 0,04 mSv, joka vastaa 5 vrk kosmista taustasäteilyä tai yhden edestakaisen Kanarian matkan aikana saatua kosmista säteilyannosta.

Kiitos kysymyksestänne.

Tuberkuloosi oli vielä 1960-luvulla yleinen tartuntatauti Suomessa. Kuvauksenne mukaan olette sairastanut lieväoireisen keuhkotuberkuloosin, diagnoosi on perustunut röntgenlöydökseen. Saitte keuhkotuberkuloosiin 60-luvun lopussa siihen aikaan käytettävissä olleen tuberkuloosilääkityksen. Tehokas, nykyaikainen tuberkuloosilääkitys saatiin Suomessa käyttöön vasta 1970-1980-luvun vaihteessa. On mahdollista, että saamanne heikkotehoinen tuberkuloosilääkitys ei riittänyt tappamaan kaikkia tuberkuloosibakteereita. Tuberkuloosin uudelleen aktivoitumista ei voi ennustaa edeltä. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea henkilön peruskunto, mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset. Riski tuberkuloosin uudelleen aktivoitumiseen on olemassa, mutta se on tapauksessanne vähäinen.

Voisitte käydä tarkistuttamassa tilanteenne terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja pyytää keuhkokuvausta. Jatkossa on hyvä pitää mielessä tuberkuloosin mahdollisuus, ja hakeutua viivyttelemättä lääkärin vastaanotolle, jos siihen viittaavia oireita ilmaantuu. Keuhkotuberkuloosin tärkeimpiä oireita ovat pitkittynyt yskä, yskökset, limaisuus tai veriyskä. Yleisoireita ovat väsymys, ruokahaluttomuus, laihtuminen, epäselvä lämpöily tai kuumeilu tai voimakas yöhikoilu. Keuhkotuberkuloosin aktivoituessa voisitte olla tartuntariski lähiympäristössänne ja erityisesti pienen lapsen suhteen. Neuvolalääkäri on tarkoittanut tätä varoituksillaan.

Syljen välityksellä tuberkuloosi ei kuitenkaan tartu eikä siis esimerkiksi lastenlapsen suukottelua tarvitse nyt pelätä tai varoa.Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä silloin kun tartuttavaa keuhkotuberkuloosia sairastava (aina yskäoireinen) henkilö tuottaa huoneilmaan hienojakoisia tuberkuloosibakteereita sisältäviä pienhiukkasia. Tartuntavaara on sitä suurempi, mitä vahvempi yskäoire sairastuneella on ja mitä pidempään oleskellaan samassa sisätilassa.

On hyvä, että neuvolalääkäri on tiedustellut lastenlapsen syntyessä lähisukulaisten tuberkuloositaustan. Tällaisissa tilanteissa suositellaan vastasyntyneelle BCG-rokotusta. Kysymyksestänne ei käy ilmi, onko lastenlapsenne saanut BCG-rokotuksen. Jos ei, voi tämän asian ottaa puheeksi vielä lastenneuvolassa ja saada sieltä lähetteen keskussairaalan tai yliopistosairaalan lastenpoliklinikalle BCG-rokotusta varten. BCG-rokote suojaa pieniä, alle 5-vuotiaita lapsia vaikeilta tuberkuloosin muodoilta. Alle 7-vuotias lapsi voidaan rokottaa.

Vielä yhteenvetona:

• Suositan lastenlapsenne ja mahdollisten tulevaisuudessa syntyvien lastenlapsien BCG-rokotusta THL:n rokotusohjeiden mukaisesti.
• Oman terveydentilan selvittämiseksi käykää terveyskeskuslääkäsissä loppukevään aikana ja pyytäkää keuhkokuvausta tämän hetkisen tilanteenne arviointiin.
• Hakeutukaa uudelleen tutkimuksiin, jos tuberkuloosiin viittaavia oireita ilmaantuu.

Tuberkuloosin osalta ei ole erityisiä rajoitteita elintarviketyössä työskentelylle. Tuberkuloosi ei tartu käsien välityksellä. Jos tuberkuloosia sairastava henkilö ei ole tartuttava ja jaksaa työskennellä normaalisti, ei ole estettä työntekoon tuberkuloosihoidon aikana.

Kansalliset ohjeet tuberkuloositarkastuksista muuttuivat hiljattain, viikolla 41, eikä tieto ole vielä ehtinyt tavoittaa äitiysneuvolan työtekijöitä. Terveyden – ja hyvinvoinnin laitoksen päivitetyn ohjeen mukaan Viro ei ole enää mukana maalistassa, jonka mukaan suositetaan vapaaehtoista seulontakeuhkokuvaa ennen synnytystä. Voit siis jättää käymättä keuhkokuvassa, ellei siihen ole ollut muuta syytä kuin syntymämaa- taustasi. (Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miksi keuhkokuvaasi on seurattu Virossa aiemmin säännöllisesti.)

Keuhkokuvauksen säderasitus aiheuttaa usein perusteetonta huolta. Raskauden aikana keuhkokuva otetaan aina sikiö suojaten. Nykyaikaisen, digitaalisen keuhkokuvan (kaksi kuvaa) säderasitus äidille vastaa säteilymäärää, jonka jokainen saa luonnollisesta taustasäteilystä noin viiden vuorokauden kuluessa (0,025 mSv). Sikiön säderasitus on tätäkin huomattavasti pienempi.
Igra-testiä (tarkoittamaasi veritestiä) ei käytetä Suomessa tuberkuloosiseulontaan.

Vastasyntyneelle lapsellesi suositellaan annettavaksi BCG-rokotus, kuten aiemminkin.

Latentti (piilevä) tuberkuloosi-infektio ei aiheuta mitään oireita, eikä henkilö ole tartuttava. Raskauden aikana elimistön puolustusjärjestelmässä tapahtuu muutoksia, jotka voivat herättää uinuvan tuberkuloosi-infektion. Oireet voivat olla vaikeasti tunnistettavissa, koska myös raskauteen liittyy väsymystä, hikoilua ja hengästymistä. Jos uinuva tuberkuloosi-infektio muuttuu oireiseksi tuberkuloosiksi, on myös tartuntavaara olemassa. Varhainen taudin toteaminen ja hoito on tärkeää syntyvän lapsen, äidin ja lähipiirin kannalta.

Tuberkuloosi ei tartu helposti. Vain kolmasosa altistuneista saa tartunnan. Suurin tartuntavaara on samassa taloudessa asuvilla henkilöillä, koska he viettävät eniten aikaa sairastuneen kanssa sisätiloissa. Tartuntavaarassa ovat myös toistuvasti sairaan kanssa tekemisissä olleet muut henkilöt.

Tartunnan saaneista suurimmalle osalle ei kehity aktiivia tuberkuloositautia. Bakteerit jäävät lepotilaan heidän elimistöönsä (latentti tuberkuloosi-infektio). Lepotilassa olevat bakteerit eivät aiheuta vahinkoa. Tästä syystä nämä henkilöt eivät ole sairaita, heillä ei ole oireita eivätkä he levitä tautia muihin. Tuberkuloositartunnan saanut voi elää normaalia elämää.

Tuberkuloositartunta voidaan todeta veritestillä (IGRA). Suomessa testi tehdään tartunnanjäljityksen yhteydessä sairastuneen lähipiiriin kuuluville alle 35-vuotiaille ja niille merkittävästi altistuneille aikuisille, jolla on sairastumisriskiä lisäävä perussairaus tai lääkitys. Jos tuberkuloositartunta todetaan, voidaan lääkityksellä estää tuberkuloositaudin kehittyminen.
Vain pieni osa tartunnan saaneista sairastuu aktiiviseen tuberkuloositautiin. Sairastumiseen vaikuttavat henkilön elimistön puolustuskyky ja ikä. Alle 5-vuotiaat ja immuunipuutteiset henkilöt sairastuvat herkimmin. On tärkeää, että tuberkuloosille altistunut henkilö seuraa terveydentilaansa ja hakeutuu tutkimuksiin, mikäli missään elämän vaiheessa ilmaantuu tuberkuloosiin viittaavia oireita. Voit lukea lisää tuberkuloosin oireista täältä.

Vain aktiiviseen tuberkuloositautiin sairastunut henkilö voi tartuttaa tuberkuloosia eteenpäin. Tartuttavuus riippuu aktiivisen tuberkuloositaudin laadusta. Hengitysteiden tuberkuloosia (yleisimmin keuhkotuberkuloosia) sairastava tartuttaa helpommin, jos hänen keuhkoihinsa on kehittynyt onteloita tai jos hänen ysköksensä tuberkuloosivärjäyksessä nähdään bakteereita. Näissä tilanteissa sairastuneella on oireita tuberkuloosista.

Kysymyksesi on moniosainen, joten vastauksesta tulee myös pidempi.

Jos työntekijällä (oli hän töissä missä tahansa) epäillään aktiivista tuberkuloositautia, tehdään tutkimukset erikoissairaanhoidossa. Tällaisessa tilanteessa tutkittava on sairaslomalla. Tutkimusten yhteydessä arvioidaan sairastuneen tartuttavuus ja se määrittää myös työhön paluuta.

Oireiseen tuberkuloositautiin annettu tuberkuloosin lääkitys ei estä työntekoa missään ammatissa tai työpaikassa, jos hoitava lääkäri on arvioinut, että tartuntariskiä ei (enää) ole ja toipuminen sujuu odotetusti. Tavallinen tuberkuloosin hoitoaika on lääkeherkässä tuberkuloosissa 6 kuukautta, lääkkeille vastustuskykyisessä tautimuodossa pidempi, jopa 2 vuotta. Työhön paluu määräytyy aina sairastuneen tartuntariskin (ei saa olla tartuttava) ja jaksamisen mukaan.

Jos kyse on piilevän tuberkuloosi-infektion vuoksi annettavasta lääkekuurista, ei henkilöä pidätetä hoidon ajaksi töistä, koska henkilö ei ole sairas eikä tilanteeseen liity tartuntavaaraa. Piilevän tuberkuloosi-infektion hoito on aina vapaaehtoista, mutta siihen kannustetaan. Voit lukea lisää piilevästä tuberkuloosi-infektiosta täältä.

Suomessa tartuntatautilaki (1227/2016) 55 § määrää työnantajaa vaatimaan tietyissä tehtävissä toimivalta työntekijältä luotettavaa selvitystä siitä, ettei tämä sairasta hengitysteiden tuberkuloosia. Hengitysteiden tuberkuloosi on tavallisimmin keuhkotuberkuloosi, harvemmin kurkunpään tuberkuloosi. Määräys koskee sosiaali- ja terveysalalle sekä alle kouluikäisten lasten hoitotehtäviin työharjoitteluun tai työhön meneviä henkilöitä. Selvitys tulisi tehdä jo ennen työharjoittelun tai työsuhteen (määräaikainen tai vakituinen) alkamista tällainen selvitys tulisi tehdä.

Tarkastus tehdään myös työ- tai harjoittelusuhteen aikana, jos työntekijälle ilmaantuu tuberkuloosiin viittaavia oireita tai työntekijä on pitkäaikaisesti tai toistuvasti matkustellut tuberkuloosin riskimaissa tai työntekijä on altistunut tuberkuloosille.

Jos edellisestä tarkastuksesta on kulunut yli 2 vuotta ja henkilö aloittaa uuden työtehtävän, on selvitys tehtävä uudelleen.

Selvityksen toteuttaminen on työnantaja vastuulla. Se tehdään yhteistyössä työterveyshuollon, opiskeluterveydenhuollon tai asuinkunnan terveysaseman kanssa. Käytännöt saattavat olla eri puolella Suomea vaihtelevia. Alkuvuodesta 2023 Työterveyslaitos julkaisi päivitetyt ohjeet toimintatavoista (www.ttl.fi/tuberkuloosi). Sen mukaan työnantajan on mahdollista seuloa haastattelulomakkeella tulevista työntekijöistä ja työharjoittelijoista ne henkilöt, jotka ohjataan varsinaiseen terveystarkastukseen. Siinä selvitetään mahdolliset tuberkuloositautiin viittaavat oireet (pitkittynyt yskä, limaiset tai veriset yskökset, tahaton laihtuminen, poikkeava yöhikoilu, selittämätön kuumeilu), aiempi tuberkuloositaudin sairastaminen, tieto tuberkuloosille altistumisesta, syntymämaa (määritetyt riskimaat THL:n listauksen mukaan) tai työskentely terveydenhoitoalalla määritetyissä riskimaissa. Kaikille tutkittaville annetaan tuberkuloositietoa ja arvioidaan keuhkokuvauksen tarve. Jos henkilö on raskaana, röntgenkuvaus tehdään viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Jos henkilö on oireeton ja keuhkojen röntgenkuvaus on tehty kahden vuoden sisällä ja tulkittu normaaliksi, ei kuvausta tarvitse tehdä uudelleen.

Isoniatsidi-hoidon aikana nautitut ruoka-aineet, jotka sisältävät paljon tyramiinia tai histamiinia voivat aiheuttaa kohtauksellisen kasvojen punoituksen, johon liittyy päänsärkyä, sydämen tykytystä, verenpaineen nousua tai laskua. Reaktio voi pahimmillaan johtaa pyörtymiseen.

Reaktio johtuu siitä, että isoniatsidi hidastaa tyramiiniin ja histamiinin hajoamista elimistössä. Reaktion ilmaantuminen on yksilöllistä ja melko harvinaista. Valtaosalle lääkettä käyttävistä ei haittavaikutusta tule. Jos olet käyttänyt ko. ruoka-aineita eikä sinulle ole tullut siitä haittaa, voinet jatkaa niiden ruokien käyttöä entiseen tapaan. Valitettavasti reaktiota ei voi välttää nauttimalla näitä ruoka-aineita eri aikaan kuin isoniatsidia, sillä lääkevaikutus kestää koko vuorokauden.

Tyramiinia ja histamiinia on erilaisia määriä useissa elintarvikkeissa. Isoniatsidi-hoidon aikana on hyvä välttää seuraavia ruoka-aineita:

• Kypsytetyt juustot
• Punaviini
• Tonnikala
• Salami-tyyppiset makkarat

Jos huomaat saavasi yllä mainittuja oireita jostain muusta ruoka-aineesta, vältä myös sitä isoniatsidi-hoidon ajan.

Voit tulostaa tästä itsellesi potilasohjeen latentin tuberkuloosi-infektion lääkehoidon haittavaikutuksista.