Yleisimmin kysyttyä

Tuberkuloosi on Mycobacterium tuberculosis – bakteerin aiheuttama infektio eli tartuntatauti.

Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä. Keuhkotuberkuloosia sairastavan henkilön puhuessa, yskiessä, aivastaessa tai laulaessa ilmaan leviää tuberkuloosibakteereja sisältäviä pienhiukkasia. Samassa sisätilassa (esimerkiksi samassa huoneessa tai asunnossa) pitkään tai toistuvasti oleskeleva henkilö voi saada tuberkuloosibakteereita omiin keuhkoihinsa hengitysilman mukana. Suurin riski saada tartunta on yhdessä asuvilla perheenjäsenillä.

Tuberkuloosi ei tartu astioiden, juomien, ruoan, vaatteiden tai pintojen välityksellä. Tartuntariski liittyy samassa sisätilassa oleskeluun. Bakteerit säilyvät huoneilmassa vain tunteja sairastuneen sieltä poistuttua.

Tuberkuloosi ei tartu kosketuksesta tai ihokontaktista. Tartuntariski liittyy samassa sisätilassa oleskeluun.

Tartuntariskiä ei ole satunnaisessa, lyhyessä ja yksittäisessä matkustamisessa esim. bussissa tai junassa.

Jos kuitenkin toistuvasti on samassa julkisessa liikennevälineessä sairastuneen kanssa, voi tartunnan mahdollisuus kasvaa. Yli 8 tuntia kestänyt lentomatka on merkittävä riski altistumiselle. Tartuntariski on suurin niillä henkilöillä, jotka ovat istuneet tartuttavaa tuberkuloosia sairastavan ihmisen lähellä (kaksi riviä eteen ja taaksepäin). Nämä henkilöt jäljitetään ja asuinkunnan tartuntataudeista vastaavat asiantuntijat ottavat heihin yhteyttä.

Eivät ole. Käytännössä vain keuhkotuberkuloosia sairastava voi tartuttaa tautia. Sairastunut tartuttaa helpommin, jos hänen keuhkoihinsa on kehittynyt onteloita tai jos hänen ysköksensä tuberkuloosivärjäyksessä nähdään bakteereita.

Eivät saa. Tuberkuloosi tarttuu huonosti. Vain kolmasosa niistä, jotka ovat olleet tartuttavaa tuberkuloosia sairastavan kanssa läheisessä ja pitkässä kontaktissa, saa tartunnan. Suurin riski saada tartunta on samassa perheessä asuvilla henkilöillä. Kaikki tartunnan saaneet eivät sairastu.

Maailmalla ja Suomessa käytetään sekä ihotestiä (Mantoux-testi) että veritestiä (ns. IGRA-testi). Mantoux-testiä käytetään enimmäkseen alle 7-vuotiaiden lasten tartunnan selvittämiseen. IGRA-testiä käytetään alle 35-vuotiaiden ja iästä riippumatta vastustuskyvyltään heikkojen eli suuressa sairastumisriskissä olevien tuberkuloosille altistuneiden aikuisten tartunnan selvittämiseen. IGRA-testiä käytetään myös tietyissä tilanteissa, joissa on tarpeen selvittää piilevän tuberkuloosi-infektion mahdollisuus. Lue lisää tästä latentista (piilevästä) tuberkuloosi-infektiosta (LTBI).

Ei ole.

Kyllä voidaan.

Tuberkuloositartunnan hoidossa käytetään tuberkuloosilääkkeitä. Lääkäri valitsee parhaiten sopivan lääkkeen tai lääkeyhdistelmän. Hoito kestää 3-6 kk riippuen lääkeyhdistelmästä.

Lue lisää piilevästä (latentista) tuberkuloosi-infektiosta täältä.

Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti, jonka torjuntatoimet on säädetty lailla. Tartuntatautilaki määrää kunnan tartuntatautivastuuhenkilöitä jäljittämään tartuntariskissä olleita henkilöitä. Tuberkuloosiin sairastuneen tartuttavuus arvioidaan siinä sairaalassa, jossa sairastunut tutkitaan ja hoidetaan.

Hengitysteiden tuberkuloosia sairastavan potilaan haastattelussa selvitetään, kenen kanssa sairastunut on ollut paljon tekemisissä (ns. tartunnanjäljitys).  Jos sinä ja / tai lapsesi kuulutte nimettyihin  altistuneisiin, saatte kutsun tutkimuksiin.

Ei. Kuka tahansa rotuun, sukupuoleen, ikään, ammattiin tai sosiaaliseen asemaan katsomatta voi sairastua tuberkuloosiin, jos tartunta on tapahtunut.

Kyllä voit. Hyvä ravitsemustila, D-vitamiinin saannista huolehtiminen ja päihteettömyys tukevat elimistön puolustusjärjestelmää tuberkuloositautia vastaan.

Eivät sairastu. Vain yksi kymmenestä terveestä tartunnan saaneesta aikuisesta sairastuu tuberkuloosiin.

Noin puolet heistä saa oireita kahden vuoden sisällä tartunnasta, toinen puoli sairastuu loppuelämän aikana.

Kyllä ovat. Pienet, alle 5-vuotiaat tartunnan saaneet lapset sairastuvat herkemmin kuin isommat lapset ja aikuiset. Alle vuoden ikäisistä rokottamattomista, tartunnan saaneista lapsista joka toinen sairastuu tuberkuloosiin tartunnan saatuaan. 1-5 -vuotiaista rokottamattomista lapsista sairastuu joka neljäs, jos saa tartunnan. Yli 5-vuotiaiden ja kouluikäisten lasten riski sairastua on yhtä suuri kuin aikuisilla. Nuorilla, noin 15-20-vuotiailla sairastumisriski on jälleen aikuisia suurempi.

Sairastumisriski on tällaisella henkilöllä merkittävästi suurempi kuin terveellä tuberkuloositartunnan saaneella. Siksi tartunnanjäljityksen yhteydessä selvitetään, onko tuberkuloosille altistuneella tiettyjä sairauksia tai lääkehoitoja.

Sairaudet: HIV-infektio, elinsiirto, vaikea munuaisten vajaatoiminta (dialyysihoito), silikoosi (kivipölykeuhko).
Lääkehoidot: TNF-salpaajahoito, pitkäkestoinen suun kautta annosteltava kortisonihoito (esimerkiksi prednisolon > 20 mg/ vrk) yli kuukauden ajan, parhaillaan käytössä olevat solunsalpaajat, muut biologiset lääkkeet ja JAK-estäjät.

Eri maiden, USA:ssa myös eri osavaltioiden ja oppilaitosten vaatimukset vaihtelevat koskien tuberkuloositestejä. Kannattaa ensin tarkistaa, millaista testausta kohdemaan kyseinen oppilaitos vaatii. Lisäksi kannattaa selvittää minkälaisen lomakkeen lausuntoa pyytävä taho haluaa ja ottaa mukaan sitä koskevat kirjalliset ohjeet. Suomessa on vähän tuberkuloosia, joten on mahdollista, että oppilaitos tyytyy lääkärin tekemään terveystarkastukseen, tuberkuloosiriskitietojen kartoituksen haastattelemalla ja keuhkokuvaukseen.

Jos vaatimuksessa puhutaan tuberkuloositesteistä, pitää tarkistaa, tarkoitetaanko ihotestiä vai veritestiä. Ihotestin (Mantoux-testi, tuberkuliinitesti) saa ainakin pääkaupunkiseudulla yksityisiltä matkailu- tai rokotusklinikoilta (Terveystalo, Aava, Mehiläinen). Ihotesti vaatii kaksi käyntikertaa. Ensimmäisellä käynnillä testiaine pistetään ihoon ja toisella käynnillä tulos luetaan. Ihotestin tulos voi olla positiivinen aiemmin saadun BCG-rokotuksen takia, Siksi lääkärin täytyy antaa myös lausunto testituloksen tulkinnasta.Veritesti (B-TbIFNg) on uudempi tutkimusmenetelmä, jota tehdään esimerkiksi HUSLabissa. Yksityislääkäri voi tehdä lähetteen verikokeeseen, mutta vastauksen tulkinta voi vaatia erikoislääkärin apua.

Ota yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen. Lääkäri arvioi tilanteesi ja määrää tarvittavat tutkimukset.

Tutkimuspaikka riippuu sairastuneen kunnosta ja oireiden laadusta. Keuhkokuva voidaan ottaa perusterveydenhuollossa, esimerkiksi terveyskeskuksessa. Yskösnäytteet voidaan kerätä kotona, kahtena perättäisenä päivänä (aamu-päivä-aamu).

Tuberkuloosin diagnoosi ja hoidon aloittaminen tehdään aina erikoissairaanhoidossa.

Alle 16-vuotiaita lapsia tutkitaan lastensairauksien poliklinikalla ja osastoilla. Aikuisia tutkitaan oireiden mukaisesti eri osastoilla. Esimerkiksi keuhkotuberkuloosia epäiltäessä tutkimukset tehdään keuhkosairauksien poliklinikalla tai osastolla. Korvalääkäri tutkii kaulan alueen imusolmuketuberkuloosiepäilyt.

Tuberkuloosin taudinkuva on moninainen ja tauti on muuttunut Suomessa harvinaiseksi. Joukko muita sairauksia voi aiheuttaa samankaltaisia oireita ja siksi taudin epäily ei ole aina helppoa. Tuberkuloosia ei osata välttämättä epäillä ja tutkimukset voivat siksi viivästyä. Tuberkuloosibakteerin osoittaminen vaatii omat värjäys- ja viljelymenetelmät. Tuberkuloosiviljely on hidas. Vastausta voi joutua odottamaan 2–8 viikkoa.

Joskus tuberkuloosidiagnoosi tehdään tautiin sopivan taudinkuvan ja kuvantamislöydösten perusteella ilman bakteerivarmistusta.

Sairastuminen tartunnan jälkeen riippuu henkilön iästä, vastustuskyvystä ja pienellä lapsella mahdollisesta rokotussuojasta. Alle viiden vuoden ikäiset lapset, jotka eivät ole saaneet BCG-rokotusta, voivat sairastua nopeasti eli muutaman viikon tai kuukauden päästä tartunnan saamisesta.

Vastustuskyvyltään normaaleilla aikuisilla tuberkuloosi voi alkaa oireilla puolen vuoden – vuoden kuluttua tartunnasta, mutta viive voi olla myös vuosikymmenien mittainen. Tuberkuloosi voi tartunnan jälkeen jäädä lepotilaan elimistöön (latentti tuberkuloosi-infektio) ja puhjeta sairaudeksi myöhemmin vastustuskyvyn heikentymisen (ikääntyminen, sairaus, lääkitys) vuoksi.

Tuberkuloosi voi aiheuttaa tulehduksen missä tahansa elimessä, yleisimmin keuhkoissa. Kaksi kolmasosaa tuberkuloositapauksista on keuhkotuberkuloosia.

Imusolmuketuberkuloosi ja keuhkopussin tuberkuloosi ovat tavallisimpia muualla kuin keuhkoissa esiintyviä tuberkuloosin muotoja.

Tuberkuloosia sairastavalla henkilöllä voi olla yhtä aikaa sekä keuhkotuberkuloosi että keuhkojen ulkopuolinen tuberkuloosi.

Tuberkuloosiin liittyviä yleisoireita ovat huono ruokahalu, laihtuminen, väsymys, voimakas yöhikoilu, lämpöily tai kuumeilu. Lapsilla tuberkuloosin yleisoireena voi olla myös kasvun ja kehityksen hidastuminen.

Tuberkuloosin paikallisoireet riippuvat siitä, mikä elimistön osa sairastuu. Keuhkotuberkuloosin tärkein oire on pitkään, yli kolme viikkoa kestänyt yskä, joka voi muuttua ajan kuluessa limaiseksi. Yskänpuuskan yhteydessä voi tulla kellertäviä, ruskehtavia tai verisiä ysköksiä. Sairauden edetessä voi yskän lisäksi tulla hengenahdistusta ja rintakipua.

Imusolmuketuberkuloosissa tulehtunut rauhanen turpoaa eli kasvaa kooltaan. Useimmiten tulehtunut imusolmuke on kaulalla, mutta se voi olla myös kainalossa tai nivustaipeessa. Tavallisesti tällainen imusolmuke on aristamaton ja tuntuu kiinteältä. Jos tulehdus rajoittuu vain imusolmukkeeseen, ei sairastuneella välttämättä ole yleisoireita. Tulehduksen edetessä imusolmuke voi muuttua hyllyväksi,
punoittavaksi ja aristavaksi massaksi. Tällainen paiseeksi muuttunut tulehtunut imusolmuke voi erittää märkää iholle.

Tuberkuloosia hoidetaan aina aluksi vähintään neljän lääkkeen yhdistelmällä. Tuberkuloosin peruslääkkeitä ovat rifampisiini, isoniatsidi, pyratsiiniamidi ja etambutoli.

Lääkeannokset määrätään potilaan painon mukaan. Tuberkuloosilääkkeet on otettava säännöllisesti joka päivä tyhjään vatsaan. Se ei ole aina helppoa. Siksi Suomessa koulutettu työntekijä tai tehtävään koulutettu potilaan ja hoitavan tahon hyväksymä vastuullinen hoidon tukihenkilö on potilaan tukena lääkehoidon toteutuksessa. Samalla hän katsoo, että potilas nielee jokaisen lääkeannoksen ja tarkkailee mahdollisia haittavaikutuksia. Jokaisella tuberkuloosiin sairastuneella on oikeus saada tällaista valvottua hoitoa. Lääkehoitoa voidaan valvoa suoraan (DOT=Directly observed treatment) tai videovalvotusti (VOT=video-observed treatment). Lääkehoidon keskeyttäminen omin päin tai jonkun lääkkeen ottamatta jättäminen silloin tällöin voi johtaa lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosikannan kehittymiseen.

Tavallisen, lääkeherkän tuberkuloosin hoito kestää vähintään puoli vuotta.

Hoito voi kestää pidempäänkin, jos tuberkuloositauti on vakava. Tavallisessa tapauksessa hoidon kahtena ensimmäisenä kuukautena käytetään 4 lääkettä, tämän jälkeen kahta lääkettä.

Tuberkuloosibakteeri on hidaskasvuinen. Se jakautuu noin 15–20 tunnin välein ja osa tuberkuloosibakteereista voi olla pitkään jakautumattomassa tilassa. Antibiootit tehoavat parhaiten jakautuviin bakteereihin. Hoidon tavoitteena on saada tuhottua kaikki bakteerit, jotta tauti ei uusisi. Useita lääkkeitä tarvitaan, koska tuberkuloosibakteeri pystyy nopeasti kehittämään yhdelle lääkkeelle vastustuskyvyn.

Lääkkeille vastustuskykyiseen tuberkuloosiin eivät tehoa kaikki tavanomaiset tuberkuloosin lääkkeet. Tällainen tuberkuloosi pääsee kehittymään huonon tai toistuvasti keskeytyneen lääkehoidon seurauksena. Tuberkuloosin kehityttyä se voi tarttua ihmisestä toiseen samalla tavoin kuin lääkkeille herkkä tuberkuloosi.

Tuberkuloosin hoidon onnistumisen kannalta tärkeitä lääkkeitä ovat rifampisiini ja isoniatsidi. Jos tuberkuloosiin ei tehoa kumpikaan näistä, puhutaan monilääkeresistentistä tuberkuloosista (MDR-tuberkuloosi eli multidrug-resistant). Jos tuberkuloosi on vastustuskykyinen mainittujen lääkkeiden lisäksi fluorokinoloneille, puhutaan pre-XDR-tuberkuloosista. Laajasti lääkeresistentti (XDR-tuberkuloosi eli extensively-resistant) on vastustuskykyinen rifampisiinille, isoniatsidille, fluorokinoloneille ja bedakiliinille ja/ tai linetsolidille.

Lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloosia on joka puolella maailmaa, eniten tapauksia on entisen Neuvostoliiton alueella, Intiassa ja Kiinassa. Suomessa havaitaan 1-6 lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloositapausta vuosittain.

MDR-, pre-XDR- ja XDR-tuberkuloosin hoito kestää tavallisesti kaksi vuotta. Hoidossa käytetään aluksi vähintään viiden tai kuuden lääkkeen yhdistelmää.

Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti.  Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 1229/2016 5 § perusteella tuberkuloosin hoito ja tuberkuloosiepäilyn vuoksi tehtävät tutkimukset ovat maksuttomia niille henkilöille, joilla on kotikunta Suomessa. Maksuttomuus ei koske niitä ulkomaalaisia henkilöitä, joilla ei ole kotikuntaa tai eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tutkimusten ja hoidon kustannuksista vastaa Suomen valtio.

Yhteiskunnalle yhden lääkeherkän tuberkuloositapauksen lääkitys, sairaalahoito ja seuranta maksavat yhteensä lähes 30 000 €.  Monilääkeresistentin tuberkuloositapauksen kustannukset ovat moninkertaiset.

Nykyaikaisella, ajoissa aloitetulla tuberkuloosihoidolla pystytään lääkeherkkä tuberkuloosi parantamaan. Lääkkeille vastuskykyisen tuberkuloosin hoito on vaikeampaa. Pitkällä, kahden vuoden mittaisella hoidolla paranee keskimäärin kaksi kolmesta lääkkeille vastustuskykyiseen tuberkuloosiin sairastuneesta.

Suurin osa potilaista paranee täysin. Jos hoito on viivästynyt ja tuberkuloosi on ehtinyt aiheuttaa laaja-alaisia vaurioita, on mahdollista, ettei elimistö palaudu normaaliin tilaan. Joskus vaikean tuberkuloosin parantamiseksi saatetaan tarvita myös leikkaushoitoa.

Kyllä voit. Noudata lääkäriltä ja hoitajalta saamiasi ohjeita. Pidä omalta osaltasi huolta siitä, että valvottu lääkehoito toteutuu.

Kyllä on. Runsaasti energiaa sisältävä, monipuolinen ravitsemus on tärkeä osa hoitoa. Jos ravitsemustilasi on päässyt huonoksi ja olet laihtunut monta kiloa, voit saada sairaalan ravitsemusterapeutilta yksilöllisen ateriasuunnitelman.

Tuberkuloosiin liittyy väsymystä, joka väistyy vähitellen paranemisen edistyessä. Hoidon alussa on syytä levätä. Rauhallinen päivittäinen kävely on mahdollista heti, kun itse tunnet jaksavasi liikkua ulkona. Saat lääkäriltäsi tarkemmat ohjeet liikunnan vähittäisestä lisäämisestä. Yksilöllinen tilanteesi, tuberkuloosin sijainti, laajuus ja aloitetun lääkehoidon vaikutus ratkaisevat aktiivisen liikuntaharrastuksen aloittamisen ajankohdan.

Kyllä voit. On kuitenkin tärkeää muistaa, että hoidon alkuvaiheessa voit olla niin väsynyt, että seksi ei kiinnosta. Tämä on hyvä kertoa kumppanille.

Olisi parasta, että raskaus ei käynnistyisi tuberkuloosihoidon aikana. Hedelmällisessä iässä olevan, tuberkuloosiin sairastuneen naisen on hyvä keskustella lääkärin kanssa sopivasta ehkäisymuodosta tuberkuloosihoidon aikana. Ehkäisypillereiden teho heikentyy tuberkuloosilääkityksen vuoksi ja niiden ehkäisytehoon ei voikaan lääkityksen aikana luottaa.

Jos tuberkuloosi todetaan odottavalla äidillä raskauden aikana, käytetään hoidossa sikiölle turvallisia tuberkuloosilääkkeitä. Äidin ja sikiön hyvinvointia seurataan hoidon aikana erityisen tarkoin.

Kyllä on.
Lievät haittavaikutukset ovat tavallisia ja harmillisia, mutta ne eivät estä lääkityksen jatkamista. Kerro kokemistasi oireista hoidosta vastaavalle taholle, niin niihin yritetään löytää lievitystä. Lieviä haittavaikutuksia ovat:

• Virtsan, sylkinesteen ja kyynelnesteen muuttuminen oranssin väriseksi. Tämä johtuu rifampisiinilääkkeestä. Piilolinssit voivat myös värjäytyä, joten älä käytä niitä rifampisiinihoidon aikana.
• Ihon punoitus ja kutina auringonvalossa. Osa tuberkuloosilääkkeistä herkistää ihoa auringon valolle. Lääkärisi neuvoo sinua käyttämään aurinkosuojavoiteita tai suojaamaan ihosi vaatteilla.
• Pahoinvointi, ripuli ja ruokahaluttomuus ovat hyvin tavallisia haittavaikutuksia, ne menevät usein ohi muutamassa viikossa tuberkuloosilääkitystä jatkettaessa. Voimakkaaseen ja jatkuvaan pahoinvointiin voi käyttää pahoinvointilääkkeitä.
• Lievät ylävatsakivut. Näitä voidaan hoitaa lääkkein.
• Lievät nivelkivut. Näitä voidaan hoitaa särkylääkkein ja fysikaalisin hoidoin.
• Lievä päänsärky. Tätä voidaan hoitaa särkylääkkein.
• Unihäiriöt, masentuneisuus. Tätä voidaan hoitaa lääkkein.

Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta näiden ilmaantuessa on haitan aiheuttanut lääke lopetettava ainakin väliaikaisesti. Ota yhteyttä välittömästi hoidostasi vastaavaan tahoon, jos havaitset seuraavia oireita:

• Oksentelu ja voimakas vatsakipu.
• Ihon tai silmien valkuaisen värin muuttuminen keltaiseksi. Nämä oireet voivat johtua tuberkuloosilääkkeiden aiheuttamasta maksatulehduksesta. Hoidon aikana seurataan maksaentsyymejä säännöllisesti verikokeilla.
• Kuume ja ihottuma viittaavat vakavaan yliherkkysreaktioon.
• Kovat, normaalin liikkumisen estävät nivel- tai lihaskivut.
• Huimaus.
• Korvien soiminen tai kuulon heikkeneminen.
• Virtsamäärien pieneneminen, virtsan muuttuminen väriltään hyvin tummaksi.
• Näkökyvyn heikkeneminen.
• Kouristuskohtaus.
• Näkö- tai kuuloharhat.
• Itsemurha-ajatukset, voimakkaat mielialan vaihtelut.
• Ien- tai nenäverenvuodot.

Jossain määrin voidaan. Esimerkiksi isoniatsidi-lääkityksen yleinen haittavaikutus on ääreishermovaurio, joka ilmenee mm. käsien ja jalkojen puutumisena ja särkynä tai pistelyn tunteena. Näitä haittavaikutuksia estetään B6-vitamiinilisällä.

Alkoholin käyttö tuberkuloosin hoidon aikana lisää maksatulehduksen kehittymisen riskiä. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei hoidon aikana käytetä lainkaan alkoholia.

Jos henkilön epäillään sairastavan tai hänen tiedetään sairastavan tartuttavaa tuberkuloosia, häntä hoidetaan erityisessä alipaineistettavassa huoneessa sairaalassa. Potilasta hoitava henkilökunta käyttää erityisiä hengityssuojaimia.

Eristyksen tarkoituksena on estää tartunnan leviäminen sairaalassa muihin potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Tartuttavaa tuberkuloosia sairastavaa hoidetaan sairaalassa eristyksessä niin pitkään kunnes hän on lähiympäristölleen tartuntavaaraton.

Eristystä jatketaan tavallisesti vähintään pari viikkoa hoidon aloittamisesta. Tapauskohtaisesti voidaan eristystä joutua jatkamaan pidempään.

Terveet aikuiset voivat vierailla eristyshuoneessa, mutta heidän tulee noudattaa tarkoin hoitohenkilökunnan antamia ohjeita ja käyttää erityisiä hengityssuojaimia. Pitkäkestoista vierailua ei suositella hoidon alkuvaiheessa. Kontakteja lähiomaisiin ja ystäviin voi ylläpitää puhelimitse ja Skype-nettipuheluin. Alle 5-vuotiaat lapset ja puolustuskyvyltään heikentyneet aikuiset eivät saa vierailla potilaan luona. Jos potilaalla on lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi, ovat myös alle 16-vuotiaiden henkilöiden vierailut kielletty.

Kyllä voidaan. Tartuntatautilain mukaan pakkohoitopäätös voidaan tehdä kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Pakkoeristystä joudutaan käyttämään esimerkiksi silloin, kun potilas sairastaa tartuttavaa tuberkuloosia ja hän on toistuvasti keskeyttänyt hoidon.

Tartuttavaa tuberkuloosia sairastava henkilö voi päästä tartuttavuuden jatkuessa kotieristykseen, jos sille ei ole hoidollisia esteitä ja henkilö sitoutuu noudattamaan sovittuja sääntöjä. Kodin ulkopuolella asiointi (esim. työ, kauppa, ravintola, harrastepiiri) on eristysaikana kielletty. Kotieristykseen pääsy edellyttää myös sitä, että kotona ei ole alle 5-vuotiaita lapsia. Sairaalassa aloitetun tuberkuloosihoidon tulee jatkua valvotusti päivittäin.

Kyllä on. Kaikkien vastasyntyneiden BCG (BacillusCalmette-Guerin)-rokotus aloitettiin Suomessa 1940-luvun alussa. Rutiininomaisesta rokottamisesta luovuttiin syksyllä 2006, jonka jälkeen rokotus on annettu vain riskiryhmiin kuuluville alle 7-vuotiaille lapsille. Syynä muutokseen oli tuberkuloositapausten väheneminen Suomessa ja elävän BCG-rokotteen aiheuttamat haittavaikutukset. Lue lisää aiheesta THL:n sivuilta.

BCG-rokotus suojaa pieniä, alle 5-vuotiaita lapsia tuberkuloosin vakavilta tautimuodoilta kuten tuberkuloottiselta aivokalvontulehdukselta ja yleistyneeltä tuberkuloosilta. Lapsena saatu BCG-rokotus ei suojaa aikuisväestöä.

Tuberkuloosiin kehitetään maailmalla uusia, turvallisempia ja parempia rokotteita.