Arkistot: Explanatory Dictionary

Keuhkojen ohutleiketomografia, keuhkojen kuvantamistutkimus.

Tietokonekerroskuvaus, voidaan käyttää kehon eri osien kuvantamisessa.

Keuhkojen röntgenkuva.

Pieneen lapseen käytettävä tutkimusmenetelmä, kun epäillään hengitysteiden tuberkuloosia, eikä lapsi pysty tuottamaan ysköksiä. Pienet lapset nielevät ysköksensä, siksi tuberkuloosibakteeria voidaan tutkia mahahuuhtelunäytteestä. Näyte otetaan aina sairaalassa. Pienelle lapselle laitetaan illalla nenämahaletku ja aamulla ennen lapsen heräämistä otetaan nenämahaletkun kautta mahanesteestä tuberkuloosinäyte.

Keuhkoputkien tähystys. Tähystyksen yhteydessä voidaan ottaa tuberkuloosinäytteitä.

Keuhkoista yskimällä noussut limanäyte, joka yskäistään kierrekannelliseen muovipurkkiin. TB-yskösnäyte kerätään eri purkkeihin kolmena peräkkäisenä aamuna ja toimitetaan laboratorioon. Näytteestä tehdään aina sekä tuberkuloosivärjäys, että – viljely ja nukleiinihapon osoitustesti. Ohje yskösnäytteen ottamisesta: – Yskikää keuhkoista noussut limanäyte (ei sylkinäytettä) kierrekannelliseen muovipurkkiin. – Sulkekaa näytepurkin kierrekansi tiukasti. – Varmistakaa, että henkilötietotarra on kiinni jokaisen purkin pohjassa. – Sulkekaa näytepurkit läpinäkyvään muovipussiin ja säilyttäkää ne jääkaapissa. – Toimittakaa purkit laboratorioon samana päivänä kun olette saanut kerättyä kaikki yskösnäytteet.

Tuberkuloosiin sairastuneen haastattelussa selvitetään ne henkilöt, kenen kanssa sairastunut on ollut tekemisissä. Tartunnanjäljitys käynnistetään siinä sairaalassa, jossa tuberkuloositapaus on todettu ja hoito aloitettu. Tartunnanjäljitys on tartuntatautilain määräämää toimintaa, jonka tarkoituksena on katkaista tartuntaketju ja löytää mahdolliset muut tautitapaukset sekä ne tartunnan saaneet, jotka hyötyvät sairastumista ehkäisevästä lääkehoidosta. Lisäksi lapsen tai nuoren aikuisen sairastuttua etsitään tartunnan lähdettä.

Tuberkuloositartunnalle altistunut henkilö.

Sellainen ihmisryhmä, jolla on muuta väestöä suurempi riski sairastua tuberkuloosiin. Tällaisia ovat Suomessa esimerkiksi:

• Yli 75-vuotiaat suomalaiset, jotka ovat saaneet tuberkuloositartunnan lapsuudessaan tai nuoruudessaan. He voivat sairastua oireiseen tuberkuloosiin viimeisinä elinvuosina puolustusjärjestelmän heikentyessä.
• Päihdeongelmaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet henkilöt, jotka altistuvat tuberkuloosille muuta väestöä enemmän ja sairastuvat oireiseen tuberkuloosiin herkemmin kuin muut tartunnan saatuaan. Päihteiden käyttö, jatkuva elimistön stressitila ja huono ravitsemus heikentävät elimistön puolustusjärjestelmää.
• Henkilöt, jotka ovat oleskelleet pitkän aikaa maissa, joissa tuberkuloosia esiintyy paljon tai jotka ovat muuttaneet tällaisista maista Suomeen. He ovat voineet altistua ja saada tuberkuloositartunnan maissa, joissa tautia on enemmän kuin Suomessa.
• Tuberkuloositartunnan saaneet alle 5-vuotiaat lapset, jotka eivät ole saaneet BCG-rokotusta. BCG-rokotus suojaa pieniä lapsia tuberkuloosin vaikeilta tautimuodoilta.
• Tuberkuloositartunnan saaneet, joilla on jokin elimistön puolustusjärjestelmää heikentävä perussairaus tai lääkitys.
• Henkilöt, jotka tekevät työtään sellaisilla aloilla tai paikoissa, joissa he altistuvat muuta väestöä enemmän tuberkuloosille. Esimerkkejä: terveydenhoito- ja sosiaaliala, päihdeongelmaisten parissa työskentelevät, maahanmuuttajien parissa työskentelevät.

Tuberkuloosia sairastava henkilö, jolta muut ovat saaneet tuberkuloositartunnan.